Nuoren pojan sankariteko lopetti kiusaamisen

Kirjoitan kiusatun lapsen äitinä.
Alakoululainen tyttäreni on ollut ensimmäisestä luokasta alkaen koulukiusattu. Tyttäreni on avoin ja sosiaalinen lapsi. Luokassa on enemmistö poikia, kiusaajat ovat olleet tyttöjä. Luokassa on ollut haukkumista, eristämistä, elehtimistä, nolaamista – päivittäin! Tyttäreni on viettänyt tällaisessa jokapäiväisessä kiirastulessa kohta kolme vuotta.
Koulussa on tehty kaikki voitava kiusaamisen lopettamiseksi, mitään poikkipuolista sanaa minulla ei koulun toimista ole. Mutta kiusaamista ei ole saatu loppumaan.
Tilanne äityi niin mahdottomaksi, että hain ja sain lapselleni paikan toisesta koulusta, pitkän matkan päästä kylläkin.
Muutama päivä sitten koulussa alkoi varsinainen mylläkkä. Heti aamusta oli taas alkanut haukkuminen ja ilkkuminen. Tyttäreni oli vähän itkenytkin. KiVa-koulu-tiimiä johtava opettaja oli jälleen kerran taas ollut hakemassa kiusaajia puhutteluunsa, kun eräs poika nousi seisomaan luokassa ja sanoi: ”Minä en enää jaksa tätä kiusaamista. Nyt se loppuu!” Seisaalleen oli noussut toinenkin poika: ”Minäkään en hyväksy tätä!” Yksi kerrallaan luokan pojat olivat nousseet jalkeille, kiusaajien ja kiusatun väliin ja ilmoittanut, että eivät hyväksy kiusaamista.
Opettajat tietenkin ottivat tästä heti kopin ja jatkoivat poikien kanssa. Kaikki pojat olivat saaneet rehtorille ja opettajalle purkaa kaiken, mitä ovat nähneet ja kuulleet ja mitä siitä ovat mieltä. Pojat olivat saaneet myös erikseen kiusaajille esittää argumenttinsa ja lopuksi jokainen poika oli käynyt erikseen kertomassa tyttärelleni: ”Minä puolustan sinua.”
Minua liikutti erityisesti luokan ”kovan jätkän”, tämän ensimmäisenä seisomaan nousseen pojan lausuma lapselleni: ”Katso, katso, sinä hymyilet!”
Tämä oli näiden alakoulun poikien omasta aloitteesta syntynyt kiusaamisenvastainen joukkovoiman osoitus. Kaikkien piinallisten vuosien jälkeen. Opettajat ovat olleet jo aivan voimattomia, mutta nämä urheat nuorukaiset hoitivat itse homman kotiin. Kiusaaminen olisi jatkunut luokassa, vaikka oma lapseni lähtee. Kohde vain olisi vaihtunut.
Olen niin ylpeä näistä kasvamassa olevista suoraselkäisistä miehenaluista, että halusin jakaa tämän. Kuvittelisin, että tapaus ei ole kovin tavallinen. Koulun pitkän linjan pedagogit eivät ainakaan ole koskaan vastaavaa nähneet. Minusta näistä pojista olisi kaikille – niin aikuisille kuin lapsillekin – esimerkiksi.
Kiusatun äiti
(Artikkelikuva ei liity tapahtumaan)