Tällä kertaa haluan puhua vähän vakavammasta aiheesta: ahdistuneisuushäiriöstä. Olen kamppaillut sitä vastaan fitness-urani alusta lähtien.

Se ilmeni minulla ensimmäisen kerran, kun olin menossa ratikalla hammaslääkäriin. Minulla tuli ratikassa olo, että minun on pakko päästä ulos: en saanut henkeä ja tuntui, että kaikki ihmiset tuijottivat minua, enkä ollut siinä vaiheessa edes ollut näin isosti julkisuudessa. Kohtaus kesti 20-30 minuuttia.

Sen jälkeen olen saanut useita kertoja ikäviä paniikkikohtauksia, joihin olen saanut lääkityksen. Olen joutunut ottamaan niitä vain muutaman kerran. Minun olisi pitänyt hakea aikaisemmin apua ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkikohtauksiin. Ajattelin, että ihmiset pitävät minua hulluna, jos käyn puhumassa asiasta ammattilaisen kanssa tai tuon sen esille. Se ei ole kuitenkaan niin.

En saanut vuosiin kohtauksia, kunnes reilu vuosi sitten kohtaukset palasivat. Kun jouduin Katiska-vyyhdin myötä eroon silloisesta miesystävästäni Nikosta, kohtaukset lisääntyivät huomattavissa määrin. Olin todella säikky kaiken suhteen. Pahinta on ollut, etten ole pystynyt suoriutumaan päivittäisistä askareista sairauden takia. Se on vienyt hetkellisesti samalla kaiken elämisen ilon.

Aiheet