Tätä kirjoittaessa on selvää, että nykyinen arpajaislainsäädäntöämme koskeva laki siirtyy historiaan. Uusi rahapelilaki on tällä hetkellä raakile, joka lähetettiin lausuntokierrokselle pari viikkoa sitten.

Nyt eletään tämän vielä syntymättömän lain osalta jännittäviä ja kriittisiä aikoja. Heinä-elokuun aikana 417-sivuiseen rahapeliasiaa pullollaan olevaan tiiliskiveen tehdään täsmennyksiä, korjauksia ja muutoksia.

Eduskunta käsittelee lausuntokierroksen jälkeistä päivitettyä lakiehdotusta vuoden 2025 puolella. Tuolloin olisi suotavaa, että muutamat kesäkuun megaviritelmän kriittiset kohdat olisi ruuvattu järkevään uskoon.

Onko syytä huoleen?

On. Rahapelilaki lähti lausuntokierrokselle kiireen saattelemana. Luonnollisesti kun ensimmäisestä versiosta on kyse, matkaa lopulliseen läpinuijittuun lakiin on vielä kilometreittäin. Tämän reissun varrella voi sitten tapahtua muutoksia hyvään tai huonoon suuntaan. Esimerkiksi bonukset ovat yksi iso kipukohta.

Sehän tiedetään hyvin, ettei Veikkaus saa nykyisen arpajaislain puitteissa tarjota kasinobonuksia pelaajille. Tämä on jo itsessään johtanut siihen, että pelaajia virtaa ulkomaisille rahapelisivuille pelaamaan.

Nyt kun uutta ja oikeasti toimivaa rahapelaamisen lakia ollaan vääntämässä kuntoon, bonusten kieltämistä kaavaillaan. Järjetöntä. Nettikasinoilla pelaavat suomalaiset ovat vuosikausia tottuneet ilmaiskierrostarjouksiin. Niitä osataan vaatia myös jatkossa.

Monopoliasetelmasta vapaaseen kilpailuun siirryttäessä on selvää, että kilpailevat rahapeliyhtiöt erottuvat toisistaan tarjousten kautta. Tarjouksilla ruokakaupatkin kilpailevat toisiaan vastaan, bonusohjelmia ja muita sirkushuveja unohtamatta. Ylipainon tuoma taakka kansantaloudelle ei kiinnosta ketään, kun kesän grillimakkaroiden halpuutuksesta on kyse.

Nettikasinoiden maailmaa on hieman vaikeampi hahmottaa. Tuote on abstraktimpi kuin alkoholi, nuuska tai transrasvat. Tietämättömyys rahapeliasioissa luonnollisesti korostuu, jos ei itse ole pelannut koskaan mitään. Myös sellaisia suomalaisia löytyy. Ikävä kyllä niitä taitaa löytyä nimenomaan Arkadianmäeltä.

Onneksi ollaan tosiaan rahapelilain osalta vasta luonnosvaiheessa, mutta huoli surkean lisenssisysteemin rakentamisesta on aito. Toivon todella, että lakiprosessiin suoraan tai epäsuorasti vaikuttavat toimijat ynnä järjestöt saavat lainvalmistelussa pääroolia näyttelevien poliittisten tahojen visioihin järkeä.

Bonuksia voi tarjota nimittäin vastuullisesti. Ne voivat olla kooltaan maltillisia kierrätysehtoja myöden. Ongelmapelaamisen kannalta bonukset ovat kuriositeetti, ja rajoitukset ja estot ovat niitä varsinaisia toimia, jotka toimivat.

Bonukset ja vastuullinen pelaaminen mahtuvat helposti samaan lakiin ilman kieltomerkkiä. Bonusten kieltäminen johtaa siihen, että pelaajat pelaavat pennosensa muualla, eikä Suomen oman pelilisenssin hakeminen vaikuta rahapeliyhtiöille houkuttelevalta. Omaan jalkaan ei kannata ampua jalkajousella.

Veikkaukselle tilanne ei tietysti olisi lainkaan uusi. Se olisi kuitenkin ainoa, joka hyötyisi bonuksettomasta systeemistä. Kilpailullisesti mietittynä tällainen asetelma taas olisi aivan päinvastainen, kuin mitä uudella rahapelilailla alun alkaen lähdettiin hakemaan.

Markkinointikiellot ja rajoitukset

Rahapelilain tämän hetken versiossa kumppanuusmarkkinointi (affiliate) on osittain vedetty yli. Tänä päivänä hyvin yleinen vaikuttajamarkkinointi on sekin suurennuslasin alla ja saksien kohde. Kolmansien osapuolten kautta toteutetun markkinoinnin kieltämistä pidetään tuoreissa linjauksissa välttämättömänä, koska sen koetaan lisäävän markkinoinnin määrää huomattavasti.

Tämä on aika ristiriitaista. Vaikuttajien somekanaville navigoiminen on huomattavasti työläämpää kuin se, että kokonaiset perheet menevät lauantaina Prismaan, joka on vuorattu kasinomainoksilla. Hypoteettinen tilanne, mutta lakiluonnosta silmäillen mahdollinen.

Tietynlaisen markkinoinnin kokonaan torppaamisen sijaan olisi hyvä pohtia, miten systeemiä rakennetaan vastuullisuuden periaatteiden pohjalta. Kestävyysvajeesta kestävään kehitykseen. Siitähän kaikessa toivottavasti viime kädessä on kyse. Hölmösti poukkoilevat pykäläviritelmät eivät mielestäni ainakaan helpota lainvalmistelua.

Yhdeksi sakeaksi esimerkiksi kummallisuuksista on pakko nostaa se, miten Veikkaus Oy saa käyttää julkisuuden henkilöitä mainoskasvoina. Kansallisen monopolin jakamassa sisällössä voidaan siis käyttää vaikka Ransu Karvakuonoa, mutta vaikuttajien omilla kanavilla vaikuttajamarkkinointi ei ole sallittua.

Pelonlietsonnalta vaikuttavassa puuhastelussa ei huomioida ihmisten mediakäyttöä tai sitä, miten väkevästi perinteiset mediat ja katutason mainokset porautuvat ihmisten mieliin. Netissähän ihmiset ennen muuta tänä päivänä ovat, ja somea he kuluttavat vaikuttajia seuraten. Tämän kaiken kieltäminen pakottaisi yritykset mainostamaan mahdollisimman paljon televisiossa ja klassiseen tapaan näkyvästi kaduilla.

Perinteiset markkinointikanavat kuten televisio, radio ja kadut on jätetty lakiluonnoksessa huomioimatta. Jos tämä linjaus menisi lain kohdalla läpi sellaisenaan, Suomessa toistettaisiin kaikki Ruotsissa nähdyt virheet.

Vuoden 2018 tutkimuksen mukaan 58 prosenttia ruotsalaisista ilmoitti pelanneensa rahapelejä. Neljä vuotta myöhemmin lukema oli noussut 72 prosentin tietämille. Ruotsissa nettikasinoiden markkinointi räjähti käsistä vuoden 2019 aikana, kun Ruotsin pelilisenssi oli syntynyt.

Mainoksilla pyöriviltä kanavilta ei tullut mitään muuta kuin kasinomainoksia. Tukholmassa metrot olivat tukkeessa niin ikään kasinomainoksista, ja eipä missään tainnut olla ylipäänsä sellaista korttelia, jossa ei olisi voinut törmätä rahapeliyhtiön markkinointiin. 

Läpitunkeva markkinointi oli tuskin se, mitä ruotsalaiset halusivat. Tällainen myynninedistäminen on sikäli keljua, että kohdentaminen on nollissa. Jos tarkoituksena oli tehdä Ruotsista houkutteleva markkina rahapeliyhtiöille, se tehtiin käytännössä erittäin arveluttavalla tavalla.

Kasvavia lieveilmiöitä ja ongelmia ei Ruotsissa pohdittu kovin rationaalisesti etukäteen. Tästä samaisesta asiasta Ruotsin peliviranomainen on varoittanut suomalaisia jo aikaa sitten. Kaiken lisäksi Ruotsin kanavointiaste laahaa pahasti tavoitteista, ja maassa huokaillaan Tanskan mallin perään.

Juutit ovat onnistuneet löytämään balanssin kohtuullisesti sallitun markkinoinnin, peliongelmien vähentämisen ja toisaalta houkuttelevan yritysilmapiirin osalta. Kanavointiaste on huippuluokkaa.

Näiden asioiden valossa Suomen rahapelilaki ja sitä seuraava Suomen pelilisenssi olisi syytä rakentaa kerralla kuntoon ilman pahempia valuvikoja. Markkinointia ei ole kovin järkevä kieltää siten, kuten siitä nyt on esitetty. Muuten vesittyy koko pelilisenssi, eikä pelaajien saati alaikäisten suojelusta ole tietoakaan. Jos kuluttajat pistetään kärsimään, pelaaminen jatkuu kiihtyvään tahtiin ilman, että Suomen verotulot siitä nousevat.

Mistä sitten johtuu, että tässä rahapelilain lausuntovaiheessa näinkin merkittävät osa-alueet ovat vielä täysin retuperällä? Alakohtaisen tietämyksen puute työryhmien ja poliitikkojen keskuudessa näyttäytyy vahvana. Bisnesosaajien sijaan kuvioissa tuntuu olevan mukana lähinnä lakiasiantuntijoita.

Tässä vaiheessa on jo onneksi selvää, että lakiesitystä muutetaan vielä huomattavasti. Tätä puoltaa ainakin se, että poliittiset ryhmät eivät olleet koko lakiluonnokseen ylipäänsä tyytyväisiä, yksimielisyydestä nyt puhumattakaan.

Aikatauluun liittyvistä syistä johtuen rahapelilaki laitettiin lausuntokierrokselle pikavauhtia, ja se päätettiin julkaista sellaisenaan. Kuka tahansa voi antaa lausunnon rahapeliuudistusprosessin edistämiseksi. Toivon, että lausuntoja esitetään rahapelialan asiantuntijoiden toimesta runsaasti, ja että niitä myös kuullaan.

Veikkaus on lupautunut antamaan omat parannusehdotuksensa lakiin elokuun puoliväliin mennessä. Varatoimitusjohtajan mukaan pyrkimys on luoda lisenssisysteemi, jossa kanavointiaste on mahdollisimman korkea ja samaan aikaan haittoja pyritään minimoimaan.

Nummikoski tietää, mistä puhuu. Koko rahapelilakihanke ja lisenssisysteemiin siirtyminen on kuitenkin lähtenyt liikkeelle tiettyjen faktojen myöntämisestä. Nykyinen systeemi vuotaa, ja pelaajat ovat haavoittuvaisia kasinoiden harmailla markkinoilla.

Puoli miljardia euroa valuu ulkomaille rahapelaamisesta. Arvio on takuulla alakanttiin. Juuri siksi Suomen tulee saada mahdollisimman järkevä ja kaikille osapuolille houkutteleva lisenssi, jossa uuden rahapelilain purjeet on tehty repeytymättömästä kankaasta.

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä KasinoRanking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät bonukset, arvostelut ja tietysti ajankohtaiset kampanjat.
Aiheet kasinorakastaja Rahapelit