Kasinorakastajan blogi: Kenen leipää syöt sen lauluja laulat?

Tähän blogiin oli vaikea keksiä otsikkoa. Leivän syömisen sijaan lauluista voin ainakin vetää yhden hienon aasinsillan varsinaiseen aiheeseen eli Suomen rahapelilisenssiin. Sen työstämisen peruskivenä on paraikaa valmisteilla oleva uusi rahapelilaki.

Nykyinen Veikkauksen monopoliasemaa turvaava arpajaislaki on ollut syntymästään saakka absoluuttisen mollivoittoinen ja ylipitkä itkuvirsi. Pelaajien viihdearvon ja yhteiskunnan verotulojen kannalta monopoliasetelman murtaminen on lähtökohtaisesti kuin siirtyminen kankeasta horrorcoresta notkealantioiseen lambadaan.

Suljetun Suomen rahapelimarkkinan joutsenlauluun on vielä pari vuotta aikaa. Uusi rahapelilaki ja Veikkauksen monopoliaseman purkaminen kun realisoituu varsinaisesti vasta vuoden 2026 aikana. Tällöin ulkomaiset operaattorit voivat aloittaa Suomen pelilisenssin hakemisen, jos kokevat moisen houkuttelevaksi.

Edessä olevan käänteentekevän vuoden jälkeen mahdollisesti lukuisat eri nettikasinot kilpailevat suomalaisista pelaajista ilman, että Poliisihallitus jakaa raippaa. Satikutia tulee sittemmin niille nettikasinoille, jotka markkinoivat palveluaan Suomeen ilman asiaankuuluvaa suomilisenssiä.

Rahapelilain luonnoksen viimeistelyvaihe – Tahattoman komiikan kärsimysnäytelmä

Siniristilippulisenssiä ei vielä ole, eikä myöskään uutta rahapelilakia. Lakiprosessi on kesken, ja pinnan alla kuplii monenkirjava soppa. Lakiluonnoksen lausuntokierros päättyi viime viikolla. Nyt sitten odotellaan kärsimättöminä, minkälainen esitys lähtee ensi vuonna lopulta eduskunnan käsittelyyn.

Rahapelilain luonnospaperista oli ainakin ennen viime viikkoa löydettävissä muutamia järjettömiä yksityiskohtia. Pelaajien kannalta näistä turhauttavin liittyy kasinobonuksiin, jotka lakiluonnoksessa oli asetettu pannaan. Kasinoiden markkinointia koskevat lausekkeet eivät nekään hirveästi allekirjoittanutta vakuuttaneet. Jos en tietäisi paremmin niin sanoisin, että peliä pedataan Veikkaukselle suotuisaksi.

Tilanteen kehittymistä seuraavien ulkomaisten rahapeliyhtiöiden johtokunnissa ei ole ainakaan ollut mitään syytä riemuun. Suomen rahapelimarkkinat avautuvat kyllä parin vuoden sisällä avoimelle kilpailulle, mutta ilmassa on rikin katkua. Ehkä myös ihan vain jo valmiiksi rikkinäistä kaikua.

Uutisena ei pitäisi kenellekään tulla, että Veikkaus ei ole tottunut kilpailuun. Tämä on näkynyt pelikatalogin jälkeenjääneisyydessä, heikoista vedonlyöntikertoimista puhumattakaan.

Kanavointiaste on ei niin yllättäen tippunut 50 prosentin tietämille. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suomalaiset haluavat pelata pitkälti aivan muilla nettikasinoilla. Juuri siksi koko rahapelisysteemiä ylipäänsä ollaan muuttamassa hitaan varmasti lisenssimalliseksi.

Ruotsin virheiden huomioimisen lisäksi Suomen lisenssin onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, osataanko siitä rakentaa kilpailullisesti mielekäs. Ulkomaiset nettikasinot kilpailevat pelivalikoimien, maksutapojen ja eritoten kasinobonusten avulla toisiaan vastaan. Kilpailu on nostanut viihdearvoa, mitä Veikkauksella ei ole tarvinnut noteerata oikeastaan koskaan.

Jos Suomen pelilisenssin sääntöihin tulee bonusten täyskielto, ainoa hyötyjä tästä on Veikkaus itse. Se kun ei nykyisenkään lain puitteissa ole saanut tarjota rahanarvoisia etuja asiakkailleen. Jos markkinointiin otetaan lakiluonnoksen mukaisesti tiukka linja, ja esimerkiksi affiliate-markkinointi käytännössä torpataan, ainoana hyötyjänä on niin ikään Veikkaus.

Monopolimallin purkamisessa on lakiluonnospaperissa esitetty sitä, että tietyt pelituotteet, kuten lotto ja ravit fyysisten peliautomaattien ohella, jäisivät yksinoikeudella Veikkaukselle. Hyviä perusteluja tälle ratkaisulle olisi mukava kuulla. Jos näitä pelituotteita saisi tulevaisuudessa markkinoida entiseen tapaan, Veikkaus saisi kilpailijoihin verrattuna radikaalisti enemmän näkyvyyttä kaikkialla.

Lisenssisysteemiin siirtymisen problematiikka ei tietenkään jää tähän. Loogisesti voisi ajatella, että kaikki apajille haluavat rahapeliyhtiöt lähtevät samalta viivalta. Lähtökohtainen tilanne on kuitenkin jo valmiiksi ristiriidassa reilun kilpailun periaatteiden kanssa. Veikkaus ja sen tuotteet tunnetaan Suomen sisällä hyvin. Onko tulevan rahapelilain tarkoitus lähinnä entisestään vahvistaa juuri tätä tunnettuutta?

Menestyäkseen mikä tahansa yritys tarvitsee asiakkaita, ja niitä on varsin hankala hankkia ilman uniikkeja kilpailullisia instrumentteja ja kunnollista markkinointia. Juuri näitä Veikkauksen kilpailullista heikkoutta hyvin ilmentäviä elementtejä ollaan tämän hetken tiedon perusteella tunkemassa nuotioon.

Yksi iso ja ratkaisematon kysymys liittyy myös Veikkauksen olemassa oleviin pelaajiin. Rekisteröityneitä asiakkaita tältä sinivalkoiselta suuryritykseltä löytyy enemmän kuin Sloveniassa on asukkaita.

Näiden pelaajien arvo voidaan laskea useissa sadoissa miljoonissa euroissa. Suomen pelilisenssillä operoivan tulevaisuuden uuden Veikkauksen pitäisi kilpailun välittömän vääristymisen riskin takia lähteä muiden tapaan ”nollista”. Käykö näin? Jyrkkä ehkä.

Yritysjärjestelyt ja käytännöllinen toimivuus ovat nekin vaakalaudalla. Jos ja kun valtio omistaa kasinon ja toimii samalla sääntelyviranomaisena, oikeellisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus noudattanevat herkästi vanhaa kunnon hyvä veli -meininkiä.

Huonosta laista vielä huonompaan on hyvin lyhyt matka

Otetaanpa tähän kohtaan leikkimielinen ajatusleikki. Olet kasinon omistaja ja haluat laillisesti Suomen markkinoille. Tämä edellyttää lisenssiprosessia, jossa kuluu x-määrä rahaa, koska lisenssimaksu on pulitettava valtiolle. Pelitoiminnan tulevista tuotoista menee sitten vielä veroa Suomen valtiolle.

Menestyminen edellyttää kasvua eli suomeksi pelaajamäärän kasvattamista. Jos markkinointi on tehty liki mahdottomaksi ja tervetuliaisbonukset ynnä muut sisäänheittotuotteet on kielletty, mitä jää jäljelle? Kun tähän lisää sen, että todennäköisesti slottien kierrosten pituuden minimiaika on kolme sekuntia ja ostobonukset eivät tule kyseeseen, motivaatio Suomen pelilisenssin hankkimiselle on nollissa.

Veikkaukselle tällaiset säännöt ja ehdot ovat tuttua kauraa. Bonuksia ei ole ja peliautomaattien kierrokset kestävät ikuisuuden. Ilmaiskierroksia ei ekstramaksua vastaan voi ostaa suoraan, eikä automaattitoimintoa tai turbonappiakaan löydy. Tässä tulikin mainittua muutamia painavia syitä, miksi suomalaiset ovat vuodesta toiseen halunneet pelata kolikkopelejä jossain ihan muualla kuin Veikkauksen pelisivustolla.

Betssonin ja Kindredin (Unibet ja kumppanit) kaltaiset miljardiyritykset ovat toki erikseen, ja tällaisten konglomeraattien voi olla jopa mahdollista kilpailla tulevaisuuden Veikkauksen kanssa. Sadoittain on sitten pienempiä kasinoita, joiden johtopäätös on se, että Suomi syököön lisenssinsä. Miten laitat jalan oven väliin, jos ovi leikkaa koiven irti saman tien? Soramontun pohjalta ei niin vain nousta Haltin huipulle.

Suomalaiset pelaajat voivat joka tapauksessa pelata myös tulevaisuudessa millä nettikasinoilla lystäävät. Paradoksaalisuus huvittaa ja raivostuttaa samaan aikaan. Kenen pää pannaan pölkylle, jos Ruotsin lisenssimallin virheet toistuvat isänmaassa?

Kukaan ei ainakaan voi sanoa, etteikö tutkittua tietoa, asiantuntijoiden lausuntoja ja esimerkkejä olisi ollut saatavilla. Toisaalta tiedettiinhän Suomessa väestön ikääntymisen ja syntyvyyden laskun mukanaan tuomat haasteet jo pari vuosikymmentä sitten. Silti TV:n ajankohtaisohjelmaan voidaan marssittaa valtiovarainministeri vielä tänäkin päivänä tätä odottamatonta kehitystä äimistelemään.

Onneksi poliitikkojen ei anneta puhua parhaaseen katseluaikaan keskenään nettikasinoista. On nimittäin kaikki syyt epäillä, ettei ymmärrys ole kovin laajaa tälläkään sektorilla.

Juuri kanavointiasteen parantaminen, tulojen kasvattaminen ja samalla pelihaittoihin paremmin puuttuminen ovat alun alkaen olleet Suomen lisenssimallin kulmakiviä. Kun harmaille markkinoille eli ulkomaisille nettikasinoille menee valtaosa digitaalisen pelaamisen rahavirroista, uusi ja järkevä rahapelilaki on hyvin tärkeä.

Nyt voidaan puhua suoraan sadoista miljoonista euroista, jotka joko tulevat valtion kassaan tai katoavat muille maille. Jos Suomen lisenssistä tehdään huono, kasinot eivät sitä hae. Pelaajat pelaavat joka tapauksessa siellä missä haluavat, vaikka Poliisihallituksen kasinovakoiluosastolle palkattaisiin kaikki Suomen työttömät työnhakijat.

Koko pelilisenssin voi siis helposti sabotoida. Tekee siitä vain sellaisen, että kukaan ei uskalla tulla Suomeen Veikkauksen hallitsemalle territoriolle. Tätä en suinkaan itse toivo. Rahapelilain luonnoksen lausuntokierroksen jälkeen ei ole vielä tullut tietoja siitä, miten itse luonnosta lopulta tullaan muokkaamaan.

Voi vain toivoa, että lausuntoja jättäneiden toimijoiden ja organisaatioiden vaikutuksesta rahapelilaki ja sen myötä Suomen tuleva pelilisenssi eivät ole kuolleena syntyneitä.

Tilannetta ei helpota se, että suomalaiset mediat ovat maalailleet saatanaa aina silloin, kun kyse on ulkomaisista nettikasinoista. Vielä absurdimpia ovat väitteet siitä, että juuri nimenomaan Veikkaus ei olisi ollut jo aikoinaan luomassa niitä liiallisesta pelaamisesta syntyviä ongelmia, joita nyt kovasti halutaan kitkeä.

Olisi hyvä muistaa, mitä monopoli sai aikaan

Loppuun on pakko ottaa pieni pala pelihistoriaa. Rahapelitoiminta monopolisoitiin Suomessa yksinoikeudella Raha-automaattiyhdistykselle vuosi ennen talvisotaa. Tähän pisteeseen tultiin, kun Arkadianmäellä havaittiin, että kansalaiset tykkäävät pelata paljon.

Seuraavina vuosikymmeninä suomalaisille markkinoitiin kotimaisia rahapelejä hyväntekeväisyytenä. Samalla lottorivin tekemisestä tuli osa kansakunnan yhteistä tarinaa.

Raha-automaattiyhdistyksen jälkeläisellä Veikkauksella on vuonna 2024 2,5 miljoonaa rekisteröitynyttä asiakasta. Nettikasino on pyörinyt 1990-luvun lopulta saakka. Saattaa hyvin olla ainoa asia, jossa suomalaiset ovat olleet maailman mittapuulla edellä aikaansa.

Suomalaiset ovat aina pelanneet paljon, ja pelaamista on myös aktiivisen systemaattisesti edistetty jos jonkinmoisilla keinoilla. Monopolia perusteltiin takavuosien loppumetreillä ihan EU-tasolla sillä, että haitat minimoituvat. Näin ei koskaan ollut. Haitat eivät ole vähentyneet.

Monopolia puoltavien argumenttien suoltaminen on ollut systemaattista mutta ennen kaikkea logiikan ja pragmaattisen toimintakulttuurin vastaista. Eikös juuri näistä asioista Suomi koe olevansa jopa Brysselissä tunnettu?

Tosiasiassa Suomea ei tunneta juuri missään. Toivottavasti tunnettuutta ei lisätä tulevaisuudessa kuolleeksi julistettavalla rahapelilisenssilläkään. Teeskentelyn ja vanhojen edunsaajien palkitsemisen aikakauden jälkeen suomalaiset ansaitsevat pelilisenssin, joka takaa laadukasta peliviihdettä ja toimivia työkaluja pelaamisen rajoittamiseen.

Tässä ei ole vielä koskaan onnistuttu. Se ei tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla paremmin. Jään innolla odottamaan uutisia siitä, miten rahapelilain luonnosta tullaan vääntämään ennen sen lopullista muotoutumista.

Sitä odotellessa painun viikonlopun kunniaksi jollekin ulkomaiselle nettikasinolle etsimään uutuuspelejä. Mainiota ja yhä edelleen nautinnollisen kesäistä loppuviikkoa!