Claudia Eve: Somali piti viidakkoveistä lapseni kaulalla!

Noin viikko sitten Claudia Eve vetäytyi julkisuudesta kertoen blogissaan, ettei enää osallistu tosi-tv-ohjelmiin eikä kutsuvierastilaisuuksiin.
Seuraavaksi Claudia otti kantaa rasismiin otsikolla ”Rasistiksi tullaan kokemuksien kautta!” Kirjoituksessa Claudia kertoo kahdeksan lapsen äitinä kokemuksistaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Heti aluksi Claudia muistuttaa, ettei ole rasisti ja toivoo ettei koskaan sellaiseksi tulekaan.
Claudia ei kuitenkaan pidä suuntautumisesta, jossa tietyillä aloilla työskentelevät suomalaisten sijaan pääosin maahanmuuttajat ja ihmettelee uimahallia, jossa kokonainen päivä oli julistettu naisten päiväksi maahanmuuttajien takia.
En ole rasisti, mutta…
Claudia jatkaa kirjoitustaan kertomalla lastensa kokemuksista maahanmuuttajien kanssa ja miten se on vaikuttanut hänen mielipiteisiinsä.
Täytynee sanoa, että Helsingin keskustassa asuneena olen huomannut yhä useammin mieleeni nousevan sannonnan rasistiksi tulee kokemusten kautta, se on alkanut tekemään tehtävänsä. En ole rasisti, mutta huomaan muuttaneeni ulkomaalaisystävällistä asennettani ja ajatuksiani kokemuksieni kautta ja se on todella ikävää.
Claudian 11-vuotias poika käy koulua, jossa on paljon ulkomaalaistaustaisia lapsia. Pojan oma luokka koostuu Claudian mukaan 90-prosenttisesti maahanmuuttajista.
Seuraavaksi Claudia kertoo kauhistuttavan tarinan pojastaan.
Hän on joutunut jos jonkinmoisen kiristyksen ja väkivallan uhriksi koulussaan – omassa kotimaassaan ja koulussa, jossa lapsella pitäisi olla turvallista ja oikeus oppia rauhassa. Ei!
Eräänä päivänä poikani oli palaamassa koulusta, kun joukko somalinuoria piirittävät hänet. Yksi pojista oli pitänyt 40 cm viidakkoveitseä hänen kaulallaan muiden nauraessa ivallisesti. Jälkikäteen, kun joukko ja kyseinen puuukkojunkkari saatiin kiinni, hänen kommenttinsa oli, että se oli läppää! Anteeksi! Siis onko mielestänne läppää, jos joku pitää lapsenne kaulalla 40 cm viidakkoveistä.
Claudia kertoo blogissa muistakin tapauksista, joissa hänen lapsensa ja muut nuoret ovat joutuneet kärsiväksi osapuoleksi kanssakäymisissään maahanmuuttajataustaisten nuorten ja aikuisten kanssa.
Eräänä päivänä 12-vuotias poikani oli menossa jouluostoksille. Hän laittoi kioskista ulos tullessaan rahojansa kukkaroonsa, kun aikuinen ulkomaalainen mies nappasi lompakon juosten pois. Kun tyttäreni tuli kyläilemään Tampereelta ja soitti minulle rautatieasemalta, puhelu katkesi kesken kaiken. Ulkomaalainen yönmusta kaveri oli napannut tyttäreni kännykän hänen kädestään.
Claudian 13-vuotias poika oli joutunut huijatuksi videopelin ostamisessa ja 15-vuotiaalta pojalta oli varastettu taskut tyhjiksi kännykkää myöden. Claudia itse oli nähnyt, kun joukko ulkomaalaistaustaisia nuoria oli pahoinpidellyt 17-vuotiaan pojan savukkeiden vuoksi.
Lopuksi Claudia tekee selväksi oman kantansa maahanmuuttopolitiikkaan.
Minä olen sitä mieltä, jos ulkomaalainen ihminen ei sopeudu maahamme ja noudata sääntöjämme, on hänet palautettava kotimaahansa. Eikö lähtökohtaisesti pitäisi aina ajatella, että heidät kotiutetaan ja tuetaan uuteen alkuun. Mannerheim ja Kekkonen kääntyisivät haudoissaan, jos näkisivät mitä Suomelle ja suomalaisille on tapahtunut.