Jääkiekon MM-kisat Moskovassa päättyivät suomalaisittain kitkerästi, kun Kanada nappasi maailmanmestaruuden läpi turnauksen voitosta voittoon viilettäneen Suomen nenän edestä.
Kari Jalosen valmentamien Leijonien puolustusvoittoinen pelitapa tuotti Suomelle 9 voittoa turnauksen aikana, eli kaikki Suomen pelaamat pelit ennen finaalia. Suomen kolmannen maailmanmestaruuden tiellä oli enää alkulohkon tappiosta revanssia hakenut Kanada. Alkulohkon voittopaikasta mitelty peli päättyi Suomen 4-0 voittoon, mutta kuten voitiin olettaa, Kanada otti oppia tappiostaan ja finaalissa vastaan asettui aivan toisenlainen Kanada kuin alkusarjassa.
Suomen tiivis viisikkopelaaminen toimii lähes mitä tahansa hyökkäävää pelitapaa vastaan. Ongelmana vaan on se, että kun Suomen pelitapa kohtaa itsensä höystettynä vähintään yhtä hyvillä yksilötaidoilla, voittaja voi olla kumpi tahansa. Kari Jalosen mukaan finaali oli yhden maalin peli, koska Kanada piti ensimmäisessä erässä saamansa yhden maalin loppuun saakka Suomen nollaa vastaan. Kolmannen erän lopussa Suomi otti maalivahdin pois ja Suomen tyhjään verkkoon vedetty laukaus sinetöi loppuluvuiksi 2-0.
Kyseessä oli toisessakin mielessä yhden maalin peli, sillä Suomi ei koko ottelun aikana saanut rakennettua kovinkaan montaa organisoitua hyökkäystä. Peli pyöri lähinnä Suomen maalin ympärillä, jonka vartijana Mikko Koskinen teki huikeaa työtä. Pelin kokonaiskuva selviääkin maalivahtien torjunnoista. Kanada laukoi Suomen maalia kohti 33 kertaa, kun Kanadan Cam Talbotin tarvitsi tehdä vain 16 torjuntaa.

Vaisusti finaalissa esiintyneen Aleksander Barkovin mukaan Kanada piti kiekkoa 80 prosenttia peliajasta ja arvio oli varmasti aika lähellä todellisuutta. Kanada karvasi voimakkaasti Suomen puolustuspäässä, vieden tilan hyökkäysten käynnistämiseltä. Suomen puolustajat pakotettiin syöttelemään toisilleen, kunnes kiekko ajautui päätykahinoihin, joissa se menetettiin ja tilanteet muuttuivatkin Kanadan hyökkäyksiksi. Aiemmissa peleissä toisessa erässä herännyt leijona ei kyennyt enää samaan, koska Kanadan Suomelta kopioitu puolustusvoittoinen pelitapa väsytti suomalaiset, aivan kuten Suomi oli tehnyt vastustajilleen edellisissä otteluissa. Jalonen ja Suomen pelaajat eivät keksineet avaimia hyökkäysten käynnistämiseen, joten Kanada painosti yhden maalin voittoasemassa käytännössä koko ottelun ajan.
Suomellakin oli muutama kunnollinen maalintekopaikka, mutta viimeistely ei onnistunut, eikä kokonaisuutena katsoen paremmin pelanneesta joukkueesta ollut epäilystäkään. Jokaiselle joukkueelle tapahtuu väistämättä jossakin vaiheessa huono päivä. Valitettavasti Suomelle se tapahtui juuri siinä tärkeimmässä pelissä. Kun oma pelitapa ei toiminut, sitä ei pystytty muuttamaan ja Kanada otti 26. maailmanmestaruutensa.
Kanada siis oppi virheistään ja muutti pelitapaansa. Suomi ei keksinyt miten päihittää omaa pelitapaansa, joten lopputulos oli neuvottomuus ja hopea.
Kuten sanotaan, hopea ei ole häpeä. Toki se siltä tuntuu hävityn ottelun jälkeen, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että yhtä lukuunottamatta kaikki jääkiekon suurmaat jäivät piskuisen 5,3 miljoonan asukkaan Suomen taakse. Pelkästään Pietarissa on lähes saman verran asukkaita.
Leukaa ei tarvitse painaa rintaan, sillä Suomen jääkiekkomenestys on ollut historiallisen huikea tänä vuonna. Kultaa alle 18-vuotiaiden MM-kisoista, kultaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoista ja hopeaa aikuisten MM-kisoista. Samaan on pystynyt vain yksi joukkue aiemmin, Kanada.
Syksyllä pelattavaa World Cupia ajatellen Suomen seuraavan päävalmentajan Lauri Marjamäen kannattaa pohtia etukäteen, mitä tehdään jos ja kun Suomi kohtaa Suomen pelitavalla pelaavan hyvällä jalalla liikkuvan joukkueen. Tehtävä ei ole helppo, kuten MM-finaali osoitti, mutta onneksi syksyyn on vielä aikaa.
Suomen Leijona jäi MM-kisoista nälkäiseksi. Kaikki varmasti tietävät, onko leijona vaarallisempi kylläisenä vai nälkäisenä?
Kuva: IIHF

Aiheet hopea Jääkiekko Kanada kulta Leijonat MM-kisat Moskova Patrik Laine Suomi Urheiluviihde Venäjä