Peliarvio: Warhammer: Chaosbane

Warhammer: Chaosbane on ylhäältä kuvattu toimintaroolipeli, joka assosioituu hyvin vahvasti Diablo-sarjan peleihin. Kyseessä on kohtalainen oman genrensä tuotos, joka maistuu niin yksin- kuin moninpelinäkin.

Pelin juoni pohjautuu kaaosvelhon pirullisiin suunnitelmiin, joiden keskiössä on neljä kaaos-jumalaa. Lyhykäisyydessään pelaaja valitsee itselleen yhden neljästä soturista ja lähtee lahtaamaan kaaospomoja yksi kerrallaan, kunnes on aika kohdata kaiken takana oleva pääpahis. Matkalla kaadetaan läjäpäin pienempiä vihollisia, kerätään loottia ja kehitetään hahmoa. Tuttua ja maistuvaa kauraa seikkailuroolipelien ystäville.

Kuitenkin jo ensimmäisen parin pelitunnin aikana käy ilmi, että peli tuntuu hieman toistavan itseään. Tietynlainen punainen lanka, johon jää helposti koukkuun, antaa odotuttaa itseään. Isojen vihollislaumojen murahtelut ja päällekäyminen suurena massana asettaa toki mukavasti haastetta ja kukapa ei olisi ainakin joskus halunnut olla se ylivoimainen sankari, joka pistää kylmäksi sadoittain vihollisia.

Valittavina on neljä erityyppistä hahmoa, joista haltiamaagi turvautuu erilaisiin elementteihin ja luottaa kaukotaistelun voimaan. Kirveellä mätkivä kääpiösoturi taas on murhaavan tehokas lähitaistelussa ja jakaa maistiaisia useammalle viholliselle samaan aikaan. Astetta vahvempi empiirin sotilas tekee vahvempaa runtua yksittäisiin vihollisiin ja jousiampuja luottaa tehokkaaseen nuoliarsenaaliinsa.

Hahmoissa on mukavasti erilaisuutta, mutta taistelut tuntuvat silti kovin samanlaisilta, sillä ne toistavat jatkuvasti samaa kaavaa – annetaan vihollisille kyytiä, otetaan huikkaa pohjattomasta elämäneliksiirin pullosta, kerätään lootit pois ja siirrytään eteenpäin. Toisinaan pelaajaa koetellaan myös aikarajallisten tehtävien kanssa, joka tuo piristävän elementin mukaan.

Diablo 3:n satojen pelituntien jälkeen Warhammer: Chaosbane sai ideansa puolesta allekirjoittaneessa aikaan paljon odotuksia. Lopputulos tuntuu tämän pohjalta kovin vaisulta. Teknisesti peli ei ole niin sulava kokemus, sillä ruudunpäivityksen eteen olisi voinut nähdä aavistuksen enemmän vaivaa. Grafiikka on kovin pienen oloista ja massoina päällekäyvät viholliset ovat tylsänpuoleisia – muutama manalan kanta-asukas piristäisi menoa kummasti. Pomotaistelut tuovat toki mukavasti haastetta ja lisää mielenkiintoa, niitä on vain kovin harvassa. Värimaailma on sentään mukavan pirteän oloinen.

Jokaiselle hahmolle voi valita kaikkiaan kuusi käytössä olevaa hyökkäystä ja liudan passiivisia kykyjä. Useimmat kyvyt vaativat taitopisteitä ja niitä saa lisää tasojen karttuessa. Tässä on ehkä pelin suurin koukku, sillä monipuolisesta kykyarsenaalista löytyy moneen makuun erilaisia tapoja vihollisten lahtaamiseksi. Bonuksena jokaisella hahmolla on hitaasti latautuva superkyky, jolla riehuminen isossa vihollisparvessa on oikein maittava kokemus.

Kokonaisuutena Warhammer: Chaosbane jää kauas Diablo-pelisarjan kaltaisista eepoksista, sillä taistelut toistavat itseään liikaa ja tarina jätti varsin laimean maun. Lisäksi sen pelasi läpi reilussa kymmenessä tunnissa. Lootin keräämisessä on aina oma hohtonsa, kerättyjen esineiden parannukset vain ovat kovin mitäänsanomattomia ja jäin kaipaamaan vaihtelevampia varustekokonaisuuksia.

Ensikokemuksena Warhammer: Chaosbane voi olla tämäntyyppisistä peleistä kiinnostuneille jopa hyvä peli, sillä se on pelaajaystävällinen tuotos. Vaikeustasoja on yhdeksän erilaista ja kovin moni peli ei nykypäivänä tarjoa mahdollisuutta enimmillään neljän pelaajan samanaikaiseen yhteistyöpeliin samalta sohvalta. Sama onnistuu myös verkon välityksellä.

Lajityyppi: Seikkailuroolipeli
Ikäraja: 16
Julkaisuaika: 4.6.2019
Testialusta: PS4
Alustat: PS4, Xbox One, PC/Windows
Kehittäjä: Eko Software
Julkaisija: BigBen Interactive
Pelaajamäärä: 1-4 (online + sohva-co-op)