Peliarvio: Tom Clancy's Rainbow Six Siege

Ubisoftin Tom Clancy’s Rainbow Six -pelisarjan jatko-osa Siege tuo pelikoneille jälleen vanhan kunnon sotilas sotilasta vastaan käytävän taistelun, jossa on mausteena runsaasti taktikointia ja useita erilaisia sotilastyyppejä.
Ennen varsinaiseen verkkopeliin ja muiden pelaajien seuraan liittymistä peli tarjoaa kymmenen erilaista minitehtävää, joissa kussakin esitellään ”operaattoreita”, joilla on jokaisella omat erityiskykynsä. Operaattoreiksi kutsutaan sotilaita, joita voi avata tehtävistä palkinnoksi saatavilla rahoilla ja rahaa tarvitaan myös esimerkiksi aseiden lisävarusteiden ostamiseen tai erilaisten aseskinien avaamiseksi. Jokaisesta operaattorista on myös olemassa lyhyt tutorial-video, jotka ovat erittäin tyylikkäitä, paikoin jopa hauskoja.

Katsomalla muutaman opetusvideon saa jo tarpeeksi rahaa parin operaattorin aukaisemiseen, mutta on suositeltavaa pelata kaikki harjoitustehtävät läpi ja avata useampi hahmo niin hyökkäykseen kuin puolustukseenkin, koska verkkopelissä selviytyminen ja tehtävissä onnistuminen perustuu hyvin pitkälti siihen, miten hyvin tiimi täydentää toisiaan. Esimerkkinä mainitsen tilanteen, jossa puolustusporukka on linnoittautunut vaikkapa autotalliin, jonka seinät ja ovet on vahvistettu ja sähköistetty ja seinän toisella puolella on räjähteet lamaannuttava apuväline. Puolustus tarvitsee näin ollen emp-kranaatteja puolustusvälineiden tuhoamiseksi, vahvistetuista seinistä läpi porautuvan Termiitti-operaattorin erikoisräjähteen ja lisäksi taktista savua tai suojaavan kilpimiehen murtautuakseen turvallisesti sisään ja lisäksi kiikarikiväärimiehen suojaamaan kauempaa. Vaihtoehtoja on erittäin paljon ja jokaiselle taktiselle jutulle on olemassa vastakeino.

Siegessä erittäin vahvana vaikuttava asia on tiedustelu, joka on avainasemassa jokaisen erän alussa. Puolustuksella on tietty aika käytössään suojattavan kohteen puolustuksen vahvistamiseksi ja samaan aikaan hyökkäävä puoli ajaa drone-autoillaan vihollisen tukikohtaan etsimään vielä näkymättömissä olevaa kohdetta ja tiedustelemaan samalla vastapuolen käyttämien operaattoreiden profiileja ja puolustusta. Kyseisiä ”pikkuautoja” voi käyttää vielä myöhemmin varsinaisen tehtävän aikana ja tämä onkin tarpeen, muuten kuolema saattaa odottaa jo seuraavan kulman takana, vihollisen odottaessa uhriaan kaikessa rauhassa.

Pelimuotoja on kaikkiaan kolme, joita ovat panttivangin puolustaminen/pelastaminen, ympäristölle vaarallisen biosäiliön neutralointi ja valitun alueen turvaaminen. Pienestä pelimuotojen kirjosta huolimatta yksikään pelikerta ei ole samanlainen, siitä pitävät huolen valtava pelaajamäärä ja useat, todella erilaiset pelikartat ja tehtävien aikana tapahtuva taktikointi. Seiniin voi lyödä aseen perällä ampuma-aukkoja, eräällä operaattorilla on sähköshokkeja jakava drone-auto, jolla voi vahingoittaa vihollisia tai tuhota vihollisen taktiset suojat, vihollisia voi sokaista suojakilven flash-toiminnolla, kiikarikiväärillä ampuva operaattori voi suojata tehokkaasti kauempaakin, moukarilla voi lyödä seinään vaihtoehtoisen kulkutien, räjähteitä voi paikantaa seinien läpi, maahan voi kylvää piikkilankaa vihollisen hidastamiseksi…vaihtoehtoja on niin paljon, että tämä peli ei kovinkaan helposti ala toistamaan itseään.
Ubisoft tuo vuoden 2016 aikana neljä lisäosaa, joista jo ensimmäisessä saadaan kaksi uutta operaattoria ja uusi pelialue. Ubisoft on luvannut tuoda lisää myöhemmissä lisäosissa ja mahdollisesti myös uusia pelimuotoja, joten nekin jatkavat omalta osaltaan pelin elinikää. Pelien erät pelataan lisäksi vuorotellen hyökäten ja puolustaen, joka sekin lisää mielenkiintoa.

Jos Siegeä verrataan sotapeliin, josta löytyy mm. panssarivaunuja, tykistöä, lentokoneita ja kookoolla varustettuja apc-vaunuja, niin on aivan erilaista pelata rauhallisella temmolla, ilman sen suurempaa kiirettä ja meteliä ja hitaasti edeten, määrätietoisesti vihollisen asemia tutkien, kun voi samalla ilmoittaa havainnoistaan keskusteluryhmän välityksellä muille tiimin jäsenille ja varautua tilanteisiin sen mukaan. Kuoleman jälkeinen auttaminen ja havainnointi on ehkä muutamien mielestä pientä huijausta, mutta Ubisoft on onnistunut myös tämän suhteen. Elävien lisäksi myös kuolleet puolustajat voivat nimittäin katsoa kohteen lähellä olevia kameroita ja varoittaa muita vihollisen liikkeistä, kun taas kuolleet hyökkääjät voivat olla ”toisena silmäparina” kaverinsa liikkumista katsomassa tai katsoa hyvin kätketyn dronen kamerasta, jos vihollisia sattuisi kulkemaan niiden ohi. Ruudussa toki näkyy tieto, jos sinut on merkitty, mutta havaitsemisen voi tehdä myös puhumalla, jolloin hyökkäys voi tulla yllättäenkin.

Ainoa asia, joka ei ole aivan huippuunsa hiottua, on pelien tilastointi. Tärkeimmät tiedot toki löytyvät Ubisoftin sivuilta, mutta henkilökohtaisista tilastoista ei ole niin tarkkoja tietoja kuin tämäntyyppisissä peleissä olisi voinut odottaa.
Kun peliin on myös laitettu mahdollisuus pelata omalla custom-serverillä kaikkiaan kymmenen pelaajan voimin, niin mikäpä sen mukavampaa kuin koota iso suomiporukka kasaan ja testata taitoja, kun tarjolla on pelkästään kunniaa, eikä tilastoilla ole juurikaan väliä.

Tom Clancy’s Rainbow Six Siege on peligenrensä ehdotonta parhaimmistoa ja pitkästä aikaa voi sanoa, että markkinoille on tullut peli, joka kiinnostaa niin montaa kanssapelaajaa, että peliseuraa löytyy aina.
Lajityyppi: Räiskintä
Ikäraja: 18
Julkaisuaika: 1.12.2015
Alustat: PlayStation 4, PC, Xbox One
Testialusta: PlayStation 4
Kehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Pelaajamäärä: 1, verkossa 2-10