Peliarvio: The Order: 1886

Yksinoikeudella PlayStation 4 -järjestelmälle julkaistu The Order: 1886 on peli, joka jakaa mielipiteitä. Toisaalta sen silmiä hivelevää ulkonäköä ylistetään, toisaalta sen räiskintäosuuksia, kestoa ja jopa tarinaa on kritisoitu. Onko kyseessä siis hyvä vai huono peli? Se selviää tästä arvostelusta.

Ensimmäiseksi tietysti täytyy mainita, että tämä neoviktoriaaniseen Lontooseen sijoittuva steampunk-seikkailu näyttää kerta kaikkiaan upealta, kenties hienommalta kuin mikään muu konsolipeli tällä hetkellä. Pelin jokaisessa vaiheessa huomaa, että grafiikkaan on kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Vaihtoehtoisrealismin historiallinen Lontoo on kaikessa synkkyydessään erittäin tyylikäs ympäristö, jossa silmä lepää, oltiin sitten ilmalaivan kyydissä taivaalla, tai likaisissa metrotunneleissa.

Liikkeenkaappauksella mallinnettujen hahmojen ilmeet ovat hyvin lähellä fotorealismia ja suorastaan häkellyttävän yksityiskohtaisia. Peleille tunnusomainen kasvojen tönkköys puuttuu täysin ja ilmeet eivät tarvitse liioiteltuja eleitä, jotta niistä pystyy lukemaan hahmon tunteita.

Kun hahmo kävelee, hänen vaatteensa hulmuavat juuri niin kuin pitää. Välillä unohtaa pelaavansa peliä, koska tapahtumat etenevät hyvin elokuvamaisesti. Monet välinäytöksistä ovat melko pitkiä, ja usein pelin jatkuminen tulee täytenä yllätyksenä, koska varsinaisen pelikuvan laatu on identtinen välivideoiden kanssa. Tämä on saavutus, johon hyvin harva peli kykenee.

The Order: 1886 -peliä on mainostettu voimakkaasti räiskintä edellä ja monet odottivatkin kokevansa jotain täysin uutta nimenomaan räiskintäpeligenressä. Suuria yllätyksiä ei nähdä, mutta ei sen ihmeempiä pettymyksiäkään. Räiskintäosuudet, joita on melko paljon, etenevät aika pitkälle muiden AAA-luokan pelien totuttuun tyyliin. Suojaan mennään ja suora hyökkäys kohti vihollista johtaa kuolemaan. Jotta kaikista vastustajista voi selvitä, välillä tarvitaan myös varovaista hiiviskelyä ja suunnitelmallisuutta.

Pelissä on oikeasta historiasta tuttuja henkilöitä, kuten sähkölaitteisiin erikoistunut Nikola Tesla, jonka päähahmolle antamat aseet ovat mannaa termiittikivääristä kolmipiippuiseen haulikkoon. Englannin kuningatar ja kuuluisa Viiltäjä-Jack tosin mainitaan vain nimeltä.

Vastassasi on enimmäkseen kuningatarta vastustavia kapinallisia, mutta yllättäen myös ihmissusia. Tämä alkaakin erottaa peliä massasta. Päähahmo Sir Galahad on yksi Kuningas Arthurin ritareista. Ritarit ovat selvinneet elossa satoja vuosia löydettyään Graalin maljan, josta saatavalla ”mustavedellä” on parantava ja elämää pidentävä vaikutus. Juuri mustavettä juomalla sankarimme saakin herätettyä itsensä lähes yhä uudelleen kuoleman kielistä ja paranee vammoistaan nopeasti. Näppärä selitys useimpia pelejä vaivaavaan logiikkaongelmaan.

The Order -ritarikunta puolustaa yhteiskuntaa puoliverisiltä eli ihmissusilta, sekä muilta uhilta. Ritarit päihittivät puoliveriset aikoja sitten ja ajoivat ne pakosalle, eikä niitä ole sen koommin nähty Lontoossa, mutta nyt niitä on kuitenkin alkanut ilmestyä pahat mielessä. Tarinan edetessä Galahadille selviää, että niiden ilmestymisellä voi olla jotain tekemistä kuningatarta vastaan nousseiden kapinallisten kanssa. Vai onko sittenkään? Galahad joutuu epäilemään koko arvomaailmaansa, kun salaliittoja alkaa paljastua, eikä hän pian tiedä keneen voi luottaa. The Order: 1886 alkaakin ritarikunnan tyrmästä, jossa Galahadin kollegat kiduttavat häntä. Prologin lopussa Galahad pääsee pakoon ja peli muuttuu takaumaksi. Tarina alkaa avautua ja syyt vankilaan joutumisesta alkavat selvitä. Tarinan juoni saadaan kiinni myöhemmässä vaiheessa ja sen jälkeen Galahadin tulevaisuus on sinun käsissäsi.

The Order: 1886 on kaikesta ulkopintaisesta fantastisuudestaan huolimatta koruton peli. Vitsit eivät lennä ja synkät pensselisedät kokevat suuria tuskia, varsinkin ikääntynyt sankarimme Galahad. Yhä uudelleen löydät hänet haavoittuneena piehtaroimassa tuskissaan, mutta onneksi mustavesi pelastaa sisällä ja puutarhassa, ja voit jatkaa vihollisten niittämistä suurta tyydytystä tuottavilla scifi-aseillasi.

Vihollisten kirjo ei ole valtaisa, mutta riittävä. Osa vihollisista alkaa hyökätä kimppuusi, jos kykit suojassa liian pitkään, mutta panssaroidut haulikkomiehet tekevät sen välittömästi. Myös ihmissudet ovat hurjia vastustajia ja voit odottaa olevasi sellaisen kohdattuasi vääjäämättä verissäsi, ja tietysti suurissa tuskissa.

Ritarit eivät silti ole voittamattomia, eikä tragedioiltakaan vältytä. Kun yksi ritari kuolee, kokelas nousee hänen tilalleen ja ottaa hänen nimensä sekä paikkansa pyöreän pöydän ääressä. Tarinan sivuhahmojen persooniin on selkeästi kiinnitetty normaalia enemmän huomiota. Tämä välittyy kokonaisvaltaisesti vahvasta ääninäyttelystä hyvin konkretisoituviin persoonallisuuksien eroihin. Laadukasta kehitystyötä studiolta, joka tätä ennen on tehnyt vain mobiiliversioita muiden kehittämistä peleistä.

Mielenkiintoisen oman lisänsä peliin tuovat naishahmot, joista yksi on pyöreän pöydän ritari ja Galahadin partneri, Lady Igraine. Myös pelin muut kaksi naispuolista hahmoa ovat persoonallisia ja hyvin näyteltyjä. Naiset eivät tuo sen kummempaa toivoa eikä positiivisuutta synkkien pensselisetien vakavamieliseen maailmaan, mutta Igrainen lempinimi on ainoa melkein pienen hörähdyksen aiheuttava seikka tässä pelissä, ei tosin tarkoituksellisesti. Galahad nimittäin kutsuu Igrainea jatkuvasti nimellä ”isi”, täysin suomalaisittain lausuttuna.

Joissakin kohdissa peliä tarvitset kekseliäisyyttä selvitäksesi normaalia hankalammista vastustajista. Kaikkia ei nimittäin voi vain ammuskella suojasta. Ihmissusia vastaan taistellaan eri tavoin kuin kapinallisia, ja muutamassa vaiheessa pelimekaniikka toimii yhtäkkiä eri lailla kuin normaalisti. Hiiviskelykohdissa kokonaisia pataljoonia lahdannut supersankari nimittäin kuolee tusinavartijan kertalaakista, jos et osaa painaa oikeaa nappia juuri oikealla hetkellä puukkotappoa varten. Tämä tuntuu oudolta ja hieman turhauttavalta, mutta erilainen toimintamalli tuo toisaalta vaihtelua suoraviivaiseen räiskintään. Toinen outous, vaikka mielenkiintoinen sellainen, on joissakin lähitaisteluissa ilmestyvä lyöntikohdan valinta ohjaustatilla. Erikoistilassa voit ratkaisevalla hetkellä itse valita mihin kohtaan vastustajaa lyöt. Tämän toiminnan hankaluus on siinä, että tatti ja lyöntinappi ovat niin lähekkäin, että niitä on hyvin hankala operoida samaan aikaan. Tämä ei ole liian vaikeaa, mutta outoa pelissä, jossa muut ohjaintoiminnot on valittu loogisesti.

Peliä on arvosteltu jopa liiasta elokuvamaisuudesta. Ruudun ylä- ja alalaidassa olevat palkit korostavat elokuvamaista kokemusta ja joidenkin mielestä juuri ne häiritsevät pelattavuutta. Toisaalta, moni ei niitä välttämättä huomaa lainkaan. Kyseessä on tiedostettu valinta, joka toimii, sillä se luo tarinan tyyliin hyvin istuvan visuaalisen kokonaisuuden. Välinäytösten aikana joissakin kohdin täytyy olla hereillä, sillä joissakin kohdin sinun täytyy tehdä jokin toiminto nopeasti päästäksesi eteenpäin. Tällä on varmasti pyritty hieman jaksottamaan pitkiä välivideoita.

The Order: 1886 on yksi maailman tyylikkäimpiä pelejä, mutta liiasta pituudesta sitä ei pääse haukkumaan. Grafiikkamoottorin, tarinan sekä näyttelijäsuoritusten hiomiseen on käytetty niin paljon energiaa, että tekemistä ei välttämättä ole yhtä paljon kuin monissa muissa AAA-luokan peleissä. Tekemistä on kuitenkin sen verran, että pelin aikana ei ehdi kyllästyä missään vaiheessa. Myös pelin juoni kaikkine salaliittoineen on mielenkiintoinen, ja sen etenemistä haluaa aidosti seurata. Peli kestää viihdyttävät 6-8 tuntia, mutta lopussa tarina tuntuu loppuvan kesken. Monet juonen säikeet jäävät selvittämättä, mutta hyvin todennäköisesti seikkailulle on tiedossa jatkoa ladattavan sisällön tai jatko-osan muodossa. Pelin loppu ainakin vihjailee siihen suuntaan. Seuraavassa osassa poikkeuksellisen näyttävän ulkoasun rakentamiseen ei ainakaan tarvitsisi enää käyttää niin paljon aikaa, joten voisi odottaa, että sisältöä olisi enemmän kuin ensimmäisessä osassa.

Onko kyseessä siis hyvä vai huono peli? Vastaus on hyvä, tietyillä sivuhuomioilla. The Order: 1886 on ulkoasultaan huikean kaunis ja uskottavan elokuvamainen peli, mutta moniin muihin huippupeleihin verrattuna verrattain lyhytkestoinen. Pelin olisi suonut jatkuvan pidempään, sillä sen kanssa vietetty aika oli hyvää viihdettä synkässä neoviktoriaanisessa steampunk-Lontoossa pyöreän pöydän ritarien, kapinallisten, hullujen keksintöjen, salaliittojen ja ihmissusien seurassa. Jos sinua häiritsee maksaa täysi hinta 6-8 tuntia kestävästä pelistä, josta puuttuvat moninpeli ja uudelleenpelattavuus, nappaa The Order: 1886 viimeistään alelaarista, sillä tämän pelin upea visuaalinen maailma todellakin jää mieleen.

Lajityyppi: Toiminta
Ikäraja: 18
Julkaisuaika: 20.02.2015
Alustat: PlayStation 4
Kehittäjä: Ready at Dawn
Julkaisija: Sony
Pelaajamäärä: 1