Peliarvio: Bus Simulator

Bussikuskit, nuo julkisen liikenteen arjen sankarit. Realistinen Bus Simulator tarjoaa pelaajille makoisan siivun ratin ja penkin välissä tapahtuvasta elämästä lukuisten pienten haasteiden kera.

Pelin alkamista ei tarvitse liiemmälti odotella. Kaiken keskiössä olevalle bussikuskille valitaan ulkoisten ominaisuuksien lisäksi vaatekerrasto, ja pian ollaankin jo pääkallopaikalla, kuskin penkillä istumassa. Pikainen vilkaisu options-napin taakse paljastaa kontrollien lisäksi tukun säätömahdollisuuksia, joilla voi halutessaan vaikuttaa pelissä esiintyvien pienten haasteiden yleisyyteen. Oletusarvoilla meno tuntui varsin leppoisalta.

Ensimmäisellä ajokerralla kyytiin istahtaa ystävällisen kuuloinen nainen, joka antaa ohjeita yleisimpien asioiden kohdalla. Aluksi eri juttujen löytäminen tuntui haasteelliselta, sillä valinnat tehdään katseella kohdistaen ja välillä kuskin pää pyöri kuin vastasyntyneellä pöllönpojalla, kun haluttua nappia ei meinannut millään löytyä. Alla olevassa kuvassa näkyvä valintakiekko oli joissakin tilanteissa helpompi vaihtoehto eri toiminnoille. Tosin kuvaikoneita on useassa eri valikossa, joten opeteltavaa piisaa.

Varsinainen tulikaste odotuttaa aluksi itseään, sillä ensimmäisellä ajokerralla kohdataan lähinnä mukana olevan tutorin ystäviä, mutta myös muutama oikea asiakas tulee kyytiin ja osa rutiineista tulee tämän myötä tutuksi. Muun muassa oikean lipun valinta, suuntamerkin näyttö pysäkiltä lähdettäessä, merkittyyn kohtaan pysähtyminen ja ovien avaaminen heti pysäkille tultaessa tuovat ruudulle viestejä, jotka kertovat onnistuneista velvoitteiden hoidosta.

Luonnollisesti myös hieman harvinaisemmat haasteet kuuluvat kuskin arkeen, sillä esimerkiksi pyörätuolimatkustajalle avataan kulkusilta hänen tullessaan kyytiin. Lisäksi joku saattaa jäädä jumittamaan liian lähelle takaovia, jolloin ovet eivät sulkeudu ja matkanteko viivästyy. Ensimmäisillä ajoreissuilla meinasi pieni paniikki iskeä, kun toimintoja tulee monta samaan aikaan, mutta rutiinin kehittyessä tekemisestä tulee aidosti mukavaa.

Ajamisen lisäksi pelaajan pitää hoitaa juoksevia asioita, kuten uusien kuljettajien rekrytoimista, bussireittien suunnittelua ja taloudenpitoa. Taustalla pyörii siis myös bisnestä, josta pitää saada tuottavaa. Alussa saatava 20 000 euron budjetti saattaa kulua nopeasti loppuun, ja firma voi ajautua konkurssin partaalle, mikäli liikenteessä törttöilee kuin Grand Theft Auto -peleissä konsanaan. Kolarikustannuksia pystyy hillitsemään varsin tehokkaasti kolmannesta persoonasta ajettaessa, joka on helpompi vaihtoehto etenkin ruuhkassa. Pelistä löytyy myös konkurssi-toiminto, jonka voi halutessaan kytkeä pois, mutta suosituksena vararikon mahdollisuus kannattaa pitää päällä pienenä lisämausteena, jolloin pankista otettavalla lainalla on merkitystä.

Ulkoisesti linja-autot ovat tyylikkään näköisiä, mutta samaa ei voi sanoa muusta ympäristöstä, sillä se on kovin pelkistetyn ja tylsän oloinen. Toisin sanoen kaupungin ja ihmiset näkisi mielellään paljon elävämpinä ja yksityiskohtaisempina. Kyseessä on toki pienemmän budjetin peli, mutta yksityiskohtia ja arjen rikkovia tapahtumia on liian vähän. Joskus harvoin tien päällä saattaa nähdä esimerkiksi kolaripaikan, ja liputtomia pummeja kohdataan silloin tällöin, mutta ne oikean elämän hankalat matkustajat loistavat poissaolollaan. Ihmiset saattavat hukata omaisuuttaan linja-autoon tai roskata bussin tiloja, mutta vaikkapa bussia tahallaan tärvelevät matkustajat tai huonosti käyttäytyvät humalaiset örveltäjät yökyytien aikana olisivat piristäneet Bus Simulatoria kummasti.

Kokonaisuutena Bus Simulator on varsin mukava peli, vaikka välillä meno on turhan ruusuista, kun rutiinit käyvät tutuiksi, ja tällöin haasteina on vain selviytyä reitistä aikarajan puitteissa sekä pitää kulut kurissa. Välillä tulee suorastaan pieni yllyke rikkoa liikennesääntöjä esimerkiksi ylinopeutta ajamalla, kunhan kukaan ei ole näkemässä, että touhuun saisi lisää jännitystä. Ajan kanssa myös ihmisten toistuvat puheenparret alkavat tuntua liiankin tutuilta, mutta toisaalta ääninäyttely on kelvollista kuultavaa. Kun peliin suhtautuu oikeana simulaattorina arjen sankarien malliin ilman arcademaista hurjastelua, niin siitä irtoaa hyvää hupia useiksi viikoiksi.

Lajityyppi: Simulaatio
Ikäraja: 3+
Julkaisuaika: 17.9.2019 (PlayStation 4, Xbox One)
Testialusta: PS4
Alustat: PlayStation 4, Xbox One, PC Windows
Kehittäjä: Still Alive
Julkaisija: Astragon Entertainment
Pelaajamäärä: 1, verkossa 2-4