Miespuolisilla koiranomistajilla muita enemmän tyypin 2 diabetesta

Koiran hankkiminen voi suojata tyypin 2 diabetekselta, mutta yksin se ei riitä. Koiraa on myös ulkoilutettava ja muutenkin elettävä terveellisesti.

On tiedossa, että fyysinen aktivisuus, painonhallinta ja mielen hyvinvointi vähentävät perimän ohella tyypin 2 diabeteksen riskiä. Kun verensokeri on koholla, mutta liikunta ei maistu, on diabeteshoitajilla ja lääkäreillä tapana kannustaa koiran hankintaan. Taustalla on ajatus, että koira pitäisi isäntänsä tai emäntänsä liikkeessä.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, minkälainen yhteys elämänmittaisella koiranomistajuudella on tyypin 2 diabetekseen sairastumiseen. Ilmeni, että luulo ei ole tässäkään asiassa tiedon väärti.

– Tutkimuksen tulos yllätti meidät, sillä oletimme koiranomistajuuden suojaavan tyypin 2 diabetekselta. Henkilöillä, jotka omistivat tutkimushetkellä koiran, oli jopa enemmän tyypin 2 diabetesta, HUSin koulutusylilääkäri ja diabetologi Merja Laine kertoo.

Kohorttitutkimuksessa oli mukana 731 vuosina 1934 ja 1944 syntynyttä henkilöä, joista noin puolet naisia ja puolet miehiä. Peräti 53 prosentilla tutkimuksen henkilöistä oli ollut jossakin elämänsä vaiheessa koira ja 71-vuotiaista 13 prosentilla oli todettu tyypin 2 diabetes.

Tutkimusajankohtana koiranomistajista 19 prosentilla oli tyypin 2 diabetes, ja ei-koiranomistajista 12 prosentilla.

Koiran omistaja ei elä terveellisemmin

Koiranomistajuus ei siis suojannutkaan tyypin 2 diabetekselta. Miehillä, joilla tutkimushetkellä oli koira, todettiin tyypin 2 diabetesta useammin kuin niillä miehillä, joilla ei ollut koiraa. Naisten diabeteksella ja koiranomistajuudella ei sen sijaan ilmennyt minkäänlaista yhteyttä, eikä liioin sillä, missä elämänvaiheessa koira oli olemassa.

Tutkimuksesta ei selvinnyt, miksi ja missä elämänvaiheessa koira hankittiin suhteessa tyypin 2 diabeteksen ilmenemiseen. Avoimeksi jäi myös se, ketkä henkilöistä ulkoiluttivat itse koiraansa ja minkä rotuisia koiria he omistivat. Tuloksia arvioitaessa tulee Merja Laineen mukaan myös muistaa, että vuosikymmenten aikana ovat koirien tehtävät kotitalouksissa muuttuneet.

– Koiran omistajuus ei välttämättä tarkoita sitä, että myös ulkoiluttaa koiraa. Koira saattaa olla esimerkiksi vahtikoira, jota ulkoilutetaan harvemmin. Taustalla voi myös olla sellainen inhimillinen piirre, että koiranomistaja palkitsee itseään epäterveellisillä herkuilla ulkoiluttamisen jälkeen, Merja Laine sanoo.

Terveydenhuollon henkilökunta saattaa suosittaa koiranhankkimista, jos potilas ei harrasta tarpeeksi liikuntaa tai hänellä on merkkejä diabeteksesta. Tällöin koiranomistajiksi päätyy enemmän tyypin 2 diabetesta sairastavia tai suuren diabetesriskin henkilöitä.

– Terveydenhuollossa tulisi siis muistaa, että kaikkia tulee kannustaa liikuntaan, myös koiran omistajia.

Tehty tutkimus on osa professori Johan Erikssonin johtamaa laajaa Helsingin syntymäkohorttitutkimusta, jossa selvitetään, mikä vaikutus lapsen ensimmäisillä yhdeksällä kuukaudella on myöhempään terveyteen. Tässä tutkimuksessa tutkittavilta tiedusteltiin, onko heillä ollut koira ja missä elämänvaiheessa. Lisäksi selvitettiin henkilöiden terveydentila, sosioekonominen status, tupakointi, vapaa-ajan liikunta ja krooniset sairaudet.

Samasta aineistosta on filosofian tohtori Niko Wasenius aiemmin näyttänyt toteen, että tällä hetkellä koiran omistavat harrastavat enemmän kuntoliikuntaa kuin muut. Itseilmoitetun liikunnan määrä alkaa lisääntyä noin 40-vuotiaasta eteen päin. Tutkijoilla on jatkossa aikomus kartoittaa, onko kivun kokemisella eroa koiran omistajien ja ei-omistajien välillä.

Lähde: HUS / Teija Riikola

Kuva: Pixabay