Lapset ja perheen perustaminen eivät enää ole jokaisen naisen unelma – itse asiassa monille nuorille naisille lapsen saaminen on jopa kuvottava ajatus. Tämä käy varsin selväksi, kun parikymppinen city-ihminen kertoi Metropolille suorasukaisesti omista ja lähipiirinsä lisääntymiseen sekä vauvoihin liittyvistä mielipiteistä.

Naisen mieleen hiipi ahdistus, kun haikara vieraili kaveripiirissä.

Nainen kertoo:

Olin vaistonnut jo jonkin aikaa, että jotain pahaa oli tapahtumassa. Jälkeenpäin asiaa ajatellessani tajusin arvanneeni jo tuolloin, mistä oli kyse. En vain halunnut myöntää sitä itselleni.

– Mä olen raskaana, kaverini ilmoitti.

Mitä muuta siinä tilanteessa voi tehdä kuin onnitella. Kun läheinen ihminen ilmoittaa yhdestä elämänsä ihanimmista tapahtumista, ei taida olla kovin kohteliasta syöksyä vessajonon ohi oksentamaan, vaikka mieli tekisi.

Minun teki mieli oksentaa. Minun teki mieli itkeä ja kiljua.

Loppuillasta itkinkin, mutta onneksi oli vappu ja kaiken saattoi selittää alkoholilla. Krapula laantui aikanaan, mutta ahdistus ja kuvotus jäivät. Voi vittu. Ne lisääntyvät.

Hyi saatana

Otan lähipiirini lisääntymisen puheeksi ystäväni Annan kanssa. Tämä Lontoossa ja Barcelonassa vaikuttava It-girl laskee mieluummin kellistämiään miehiä kuin ovulaationsa vaiheita. Hänen mielipiteensä aikuistumiseen liittyvästä vauvabuumista tulee harvinaisen selväksi.

– No hyi saatana. Mua alkaa aina oksettaa kun joku kertoo olevansa paksuna.

Annan mielestä on ahdistavaa joutua teeskentelemään onnellisuutta, kun kaveri kertoo vauvauutisen. Hän näyttelee kuitenkin kohteliaisuudesta, mutta ei voi ymmärtää, miksi etenkin naiset muuttuvat yhdentekevistä asioista lässyttäviksi mammoiksi saatuaan lapsen. Annan mielestä on ikävää, että äidit ja isät eivät ymmärrä, että heidän ystävänsä haluavat olla ystäviä myös sellaisella tasolla, jolla ei puhuta kestovaipoista ja soseista.

– On kamalaa kun jotkut laittaa Facebook-profiiliin ultraäänikuvansa. Päivitykset on tyyliä ’Amaliinalta tuli tänään kiinteää kakkaa’.

– Eikö tuo ole aika kylmä tapa suhtautua, kysyn.

– Eikö se saatana oo kylmää toimintaa kavereita kohtaan, että lykkää väkisin lapsensa tai maitotissinsä niiden naaman eteen, Anna kuittaa.

Olemme yhtä mieltä siitä, että hyvässä ystävyssuhteessa puhutaan myös aikuisten asioista. Otamme sen kunniaksi toiset oluet ja keskitymme puhumaan Annan pokaamasta lihaksikkaasta lakimiehestä.

Kypsyyskysymys

Kerron poikaystävälleni ahdistuksestani.

– Tuo on lapsellista, hän murahtaa.

Poikaystäväni mielestä Anna on surullinen esimerkki ihmisestä, joka yrittää venyttää teini-ikäänsä. Aikuisuuteen kuuluvat usein lapset, perhe ja vakiintuminen. Ainakin jossain muodossa. Poikaystäväni kertoo huomanneensa, että lapsettomat ihmiset hankkivat usein lemmikin, vieläpä useita. Hänen mielestään lisääntymis- ja hoivavietti ovat ihmiseen sisäänrakennettuja haluja.

– Mä en halua lasta, uhoan.

– Et ehkä nyt, poikaystävä vastaa.

– En ikinä.

– Haluat sä ainakin koiran jossain vaiheessa, poikaystävä vastaa tyynesti ja jatkaa pizzakastikkeen maustamista.

Huomaan käyttäytyneeni samaan tapaan kuin teininä. Silloin uhosin, etten koskaan halua vakavaan parisuhteeseen enkä hankkisi ajokorttia. Ehkä minun ja Annan kuvotuksessa on kyse samasta lapsellisesta uhosta.

Kenen mutsi kaatu pöydälle?

Kilistemme Gin and Toniceja vanhan ystäväni Sannin kanssa. Emme ole ehtineet tavata moneen kuukauteen ja päivittämistä on paljon. Sanni on muuttanut toiseen kaupunkiin ja hän on ehtinyt treffailla ties ketä sitten viime näkemän.

Iloinen juttutuokiomme keskeytyy, kun pöydällemme kirjaimellisesti kaatuu humalainen nainen. Neljänkymmenen kieppeillä oleva daami on pukeutunut hävettävän niukkaan minimekkoon ja huulikiilto on liimannut valkaistut hiuslisäkkeet poskille. Nainen kaappaa syliinsä ensimmäisen ohikulkevan miehen ja alkaa kähmiä tätä irstaasti.

Välikohtaus on vaivaannuttava. Vaivaannuttavaksi sen tekee naisen ikä. Hänellä voisi olla parikymppinen tytär, joka keinuu tanssilattialla yhtä paljastavassa mekossa. Tai ehkä naisella ei ole lasta ja hän haluaa alleviivata sitä olemuksellaan. Ikävä kyllä vaikutelma on naurettava, kun keski-ikää lähentelevä nainen lääppii teinipoikia vesirajahameessa.

– Surullista, kun jotkut ei suostu aikuistumaan, Sanni hymähtää.

Pohdin illan tapahtumia pitkään. Mitä Anna tekee kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Näen mielessäni vahvasti meikatun kulahtaneen naisen, joka käyttää edelleen mikroshortseja ja nipistelee ystäviensä poikia pepusta. Mielikuva on ällöttävämpi kuin yksikään kuulemani vauvauutinen.

Äiti, nainen ja ystävä

Törmään pilates-tunnilla vanhaan tuttavaani Katriin. Yllätyn, kun hän kertoo sulattelevansa raskauden jälkeisiä vatsamakkaroitaan. Katri kertoo hetken pienestä tyttärestään, ja hänen katseestaan huokuu niin valtava onni ja tyyneys, että hätkähdän.

Puhumme myös pilateksen vaikutuksesta selkäkipuihin, Katrin perustamasta yrityksestä ja kesän teatteritarjonnasta. Katri on edelleen kiinnostunut taiteesta, opiskelusta ja ystävistään.

– Oli kiva nähdä. Minun pitää nyt hakea tyttö tarhasta, Katri huikkaa ja lähtee omaan suuntaansa.

Ehkä ihminen voi sittenkin olla samanaikaisesti vanhempi ja oma itsensä.

Vauvauutisia tipahtelee nykyään tasaiseen tahtiin. Osa lapsista on jo tomerassa taaperoiässä, osa tapailee ensimmäisiä sanojaan ja muutamat vain rääkyvät maitoa. Samoin osa vanhemmista haluaa puhua vain lapsensa ulosteen koostumuksesta, osa taas ilmoittaa haluavansa puhua mistä tahansa paitsi lapsista.

Aika aikaansa kutakin.

(Henkilöiden nimet muutettu)

Kuva: Pixabay

Aiheet äiti kantaaottava lapset lisääntyminen mies nainen parisuhde Parisuhteet perhe rakkaus raskaus suorapuheinen synnyttäminen uranainen vauva Vauvoja