Me, jotka olemme eron kokeneet, tiedämme miltä se tuntuu. Ero ei kuitenkaan ole kaikille samanlainen, vaan se vaikuttaa ihmisiin monin eri tavoin. Eron aiheuttamat tuntemukset voivat olla eri ihmisille hyvinkin erilaisia. Jollekin ero voi olla elämän suurin tuska, kun taas jollekin muulle se voi olla jopa eräänlainen helpotus.

Riippumatta rakkaussuhteen päättäneen eron olosuhteista, se vaikuttaa yleensä mielen syvimpiin sopukoihin asti. Arki muuttuu täysin ja itselle tärkeä ihminen ei ole enää jakamassa elämän iloja eikä suruja.
Saamme nyt lukea henkilökohtaisen kertomuksen erosta, naisen näkökulmasta. Metropoli.netin naispuolinen lukija lähetti toimitukseemme kirjoituksen, jossa hän kertoo tuntemuksistaan äskettäin tapahtuneen eron jälkeen:

En ole koskaan ennen kokenut eroa. Nyt kun olen ensirakkaudestani eronnut, olen ihan rikki… Sinä et kuulu enää mulle.
Kun avasimme ensimmäistä kertaa satukirjamme ekat sivut, näytti tulevaisuus kirkkaalta. Kuumimmalla rakkaudella on kylmin loppu…
Totuus on, etten usko enää rakkauteen. Mutta voivatko kaksi ihmistä, jotka erosivat, olla ystäviä? Jos voivat, he rakastavat vielä toisiaan, tai eivät koskaan rakastaneet.

Me ei olla enää me. Milloin meistä tuli minä ja sinä? Oltiin tiimi, kaikki oli yhteistä. Nyt jaamme mummon perintölusikoita.
Siedänkö tätä? Kuka lämmittää minua kylminä öinä?
Haluaisin soittaa ja kysyä, ”Mitä kuuluu?”. Olit ainoa kelle olen näiden vuosien aikana voinut uskoutua.
Sydän on kuoliossa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Olin valmis saamaan sinun lapsesi ja ottamaan sukunimesi.
Rakkautta oli niin paljon, että se tukahdutti liekit.
En vaihtaisi meidän elämästä minuuttiakaan.
Vannoit mulle rakkautta, mutta se kuoli, ei osu meihin amorin nuoli.
Kulta, rakas, muru, näitä sanoja en tule enää kuulemaan.

Loppuun asti lupasin olla rinnallasi.
Netflix and chill, no more.
Selviänkö tästä vähin vammoin? En, tämä sattuu ja kauan. Olisipa tämä kuin laastarin irroitus: nopea ja kivuton.
Sattuu, kun sinä sait minut tuntemaan eilen itseni erityiseksi ja tänään niin arvottomaksi…
Ei pitäisi itkeä, kun aurinko on poissa, sillä kyyneleiden läpi ei näe tähtiä.

Joskus täytyy unohtaa mitä tunnen, jotta voin muistaa mitä ansaitsen. Mutta on vaikeaa unohtaa joku sellainen, joka antoi niin paljon muistettavaa.
Olisin seurannut sinua minne vain. Kuuluit mun kohtaloon, jätit jäljen mun sydämeen.
En ole unohtanut niitä kauniita sanoja, mitä sanoimme toisillemme.
Olet jatkuvasti ajatuksissani, mutta tuska turruttaa.
Alat haihtua vain muistoksi elämässäni, hopeareunainen pilvi.

Jokainen asia muistuttaa sinusta. Onko Sanni oikeassa, kaipaanko sinua vielä 2080-luvulla?
Meidän maali on jo rapistunut, kannattaako sen päälle maalata uudestaan..,
Näenkö mä sua enää koskaan? Haluanko edes? Sinusta ylipääsy on kuin algebraa, en osaa sitä.

Mä mokasin.., Aiheutin sulle huolta ja tuskaa, enemmän mitä oli tarpeen. Myönnän sen. Meissä kaikissa on vikoja.
Henkiset haavat ovat vielä tuoreet ja arat. Jaksanko jatkaa elämää?
Ennen tiesin, etten ole yksin. Nyt olen.
Miten uskallan rakastua enää?
Mua pelottaa, olit mulle kaikki kaikessa, maailma sortuu.

Olet sama, tunteet samat, mutta kaikki silti niin erilaista. Annoin itsestäni kaiken, mutta ongelmani pilasi suhteemme.
Kahlitsin sinut sairauteni ympärille, minä, minä, minä. Tämän piti olla sinun, minun, meidän.

Kuinka outoa, että kaiken tämän jälkeen tulemme olemaan outoja toisillemme..,
En vihaa sinua, ettet rakasta minua, vihaan itseäni, että rakastan sinua silti.
Vaikein asia luotasi pakolla pois kävelemisessä on, että et juokse enää perään.
Emme ole ystäviä, emme vihollisia, vain tuntemattomia, joilla on yhteisiä muistoja.
Miksi odotan jotain, mitä ei tule tapahtumaan…

Haluan sinut. Haluan päästä sinusta yli. Kumpikaan ei tule tapahtumaan.
Koitin muuttua sinun vuoksi.
Onko totta, että henkilö joka rakastaa sinua oikeasti, ei koskaan päästä irti, oli elämä kuinka vaikeaa vaan?
Jos alat ikävoimään minua, muista, että minä en kävellyt pois, sinä päästit minusta irti.

Tulet vielä joku päivä etsimään minua jokaisesta tyttöystävästäsi, mutta et tule löytämään minua.
Aloitimme suhteen simppelisti sanomalla ”Hei” ja lopetimme sanomalla vaikeasti selitettävästi ”Hyvästi”.
Itkenkö jonkun miehen perään?
Olen prinsessa. Minun täytyy nostaa päätäni, ettei tiarani tipu.

xoxo

(Kuvituskuva ei liity juttuun)

Aiheet avautuminen ensirakkaus ero kirjoitus mies nainen parisuhde Parisuhteet rakkaus raskas tunteet