Sinkun päiväkirja – koolla ON merkitystä!

Triplatreffejä ja pehmenneitä pelimiehiä
Sinkkuelämä se vaan jatkuu. Yhtä hurmaavana kuin aina. Päiväkirja-aineisto karttuu ja kermaa päältä kuorien neito nauttii hetkistä ja niiden tarjoajista.
Yksi tärkeimmistä sinkkuihmisen voimavaroista on muuten ystävät. Kaikki ihanat tapahtumat ja hekumat hetket voi elää lukuisia kertoja uudelleen samalla, kun tilittää niitä ystävilleen. Ja toisaalta sitten taas paska fiilis helpottuu huomattavasti, kun asiat voi laittaa oikeille paikoilleen komitean kanssa. Onneksi miehet eivät tiedä, kuinka yksityiskohtaisesti ja siekailematta heidän sanomisiaan ja tekemisiään naisten kesken arvioidaan. Armoa ei juuri tunneta. Pieni on pieni, koska koolla ON merkitystä. Kiertelemättä ja kaartelematta. Ei tarvitse yrittää uskottava ilme naamalla kertoa, että voi kun se on kaunis tai voi kun tuntuu hyvältä, kun ei oikeasti tunnu miltään.
Pekka pyysi kylään eräänä tiistaina. Ihana kunnollinen ja kiltti Pekka. Josta olin vaikuttunut melko paljon ensimmäisten treffien jälkeen. Lupasin siis mennä. Veikeiden sattumien johdosta ystäväni tuli kyydissä treffipaikalle ja käytiin aluksi kaljalla kolmistaan. Virhe. Jännää on se, miten sellaisessa tilanteessa aloin tarkastella treffiseuralaistani ystäväni silmin. Eikä vaikutus ollut kovin kummoinen. Jotenkin se mies käyttäytyi melko omituisesti eikä ollut enää niin komeakaan. Ainakin siltä tilanne näytti mielestäni ystäväni silmin nähtynä. Eikä mikään ole niin tärkeää miehessä kuin vaikutuksen tekeminen ystävättäriin.
Päätin kuitenkin vielä yrittää vaikuttua hänestä omin nokkineni ja menin tämän luokse kahville. Virhe numero kaksi. Istuttiin sohvalla ja juotiin tosiaan kahvia. Kukaan ei edes yrittänyt pussata minua. Melko herrasmiesmäistä. Melko tylsää.
– Pidä tunkkis, tuumin.
Ja lähdin kotiin. Koska nainenhan ei aloitetta tee. Naisen tehtävä on hienovaraisesti antaa ymmärtää, että mies voi tehdä aloitteen. Tällä kertaa se ilmeisesti kuitenkin oli liian korkealentoista logiikkaa.
Hernekeitto nenässä
Keskiviikkona soitti pelimiesten pelimies Ville ja pyysi seurueeseensa viettämään iltaa. Vahingosta viisastumatta otin taas ystävättären mukaan. Alku vaikutti kovin lupaavalta, tunne oli suuri ja suloinen ja saamani huomio hiveli itsetuntoa. Päätin jo illan lopuksi antautua, koska turmiomies oli laittanut kovat piippuun ja palvoi ja ihaili oikein kunnolla. Kohteli kuin kuningatarta. Humalatilan kasvaessa hän kuitenkin alkoi suunnata huomiotaan myös muihin suuntiin. Ja muussa suunnassa sattui istumaan ystävättäreni. Ja kuinka ollakaan, heiltä löytyi yhteisiä puheenaiheita vaikka millä mitalla ja loppuillan kuningatar istui sivussa seuraamassa hauskanpitoa lamaantuneena ja nöyryytettynä. Järkyttävän ahdistava tilanne.
Ylpeytensä niellen neito yritti selviytyä tilanteesta voittajana. Juuri epämiellyttävämpää tilannetta ei ole kuin se, että oma seuralainen on selkeästi kiinnostuneempi ystävättärestä kuin itsestä. Koko keitollinen herneitä menee helposti nenään sellaisesta, joten illan päätteeksi pystyin melko helposti kieltäytymään Villen ehdottamasta kiihkeästä yhteisestä yöstä. Vaikka panetti aivan järjettömästi.
– Pidä tunkkis, tuumin taas kotiin lähtiessäni ja päätin ennemmin tai myöhemmin selviytyä voittajana tästä taistelusta.
Pullilla kullia
Seuraava kamppailu käytiinkin heti perjantaina, kun Ville ehdotti treffejä luonani. Suostuin tietenkin, koska selätys oli vielä tekemättä ja voittaja julistamatta. Tarjosin pullia. Ja toivoin vastineeksi kullia. Vaan sitten riisuikin minut aseista heti saavuttuaan. Alkoi puhua!?!? Tunteistaan ja ihastumisestaan. Puhui peloistaan ja toiveistaan ja unelmistaan.
– Mitä helvettiä, hiljaaa… housut pois ja vehje esiin! Täällä olisi valmista jo, ajattelin.
Vaan ei, Ville jatkoi tilanteen analysointia ja sai sanoillaan sulamaan minut täysin. Paljon oli miettinyt elämäänsä ja kovin epämiehiseen tapaan kertoi ajatuksistaan. Laski kaikki suojuksensa ja antoi katsoa sisimpäänsä. Ei pelimiehet sellaista tee. Koko illan kestäneen äärimmäisen antoisan keskustelun päätteeksi hän vielä rakasteli minua suloisesti ja pehmeästi. Katsoi silmiin, silitteli ja helli. Ja voi luoja millaisia orgasmeja se sai aikaan!
Joo mä antauduin
Ne orgasmiasiat ovatkin melko mielenkiintoisia. Niitä ei ole mikään helppo juttu saada sinkun elämässä ja kaikenmaailman irtosuhteissa. Varsinkin, kun yleensä seksi on vahvasti sidottu samaan hetkeen kuin humala. Ja humalassa orgasmi esiintyy äärimmäisen harvoin. Melko pitkään olenkin ollut sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omista orgasmeistaan. Ja minä huolehdin omistani mieluiten rauhassa itsekseni. Miehiltä riittää pelkkä jynkky. Intiimiyden taso satunnaisissa seksisuhteissa ei ole kovinkaan syvä, eikä ole temppu eikä mikään painaa vähän tuntemattomammankin ihmisen kanssa.
Mutta antautuminen onkin vallan eri asia. Että oikeasti päästää jonkun niin lähelle, että näyttää tunteensa ja tuntemuksensa. Se on pelottavaa. Sellaisesta syntyy tunnesiteitä. Peli ja leikki menee liian pitkälle. Saattaa rakastua. Saattaa satuttaa itsensä.
Kaikki vaaran merkit tiedostaen päästin kuitenkin lähelleni. Ja saattaa olla, että se tuntui hyvältä.