Iron Maiden kovassa vedossa Hämeenlinnassa

41-vuotias rautaneitsyt tykittää edelleen täysillä.
Suurimpiin hevilegendoihin kiistattomasti kuuluva Iron Maiden tuli, näki ja voitti Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistoon saapuneiden 23 000 ihmisen suosion puolelleen, huolimatta siitä, että bändin kaikkia suurimpia hittejä ei showssa kuultu.

Yllättäen keikan neljästä ensimmäisestä kappaleesta kolme olivat uudelta The Book of Souls -levyltä. Yhtyeen energinen solisti Bruce Dickinson aloitti keikan yllä näkyvän alkuanimaation jälkeen yksin pitkällä introlla, joka kehkeytyi tuoreen levyn avauskappaleeksi ”If Eternity Should Fail”. Yleisö lämpeni suuremmassa mittakaavassa, kun jatkettiin albumin tahtiin ja toisena kappaleena ilmoille tärähti ”Speed of Light”, jonka vimmainen meno osoittaa miten tukevasti bändi edelleen pysyttelee raskaan rokin nykyaikaisessakin hengessä.

Ennen kolmanneksi esitettyä ”Children of the Damned” -kappaletta Dickinson viihdytti yleisöä rentoon tyyliinsä rupattelemalla Brexitistä ja vanhoista ihmisistä, joiden takia hänen mielestään Brexit tapahtui. Dickinson myönsi myös itse olevansa vanha, ainakin kun vertasi itseään katsomossa oleviin faneihin, joista suuri osa ei ollut syntynyt, kun ”Children of the Damned” julkaistiin. Samalla Dickinson kehitti sanalle ”vanha” uuden termin, joka sopii paremmin hänelle, bändille sekä heidän iäkkäämmille faneilleen, sillä se ei kuulosta yhtä pahalta: Legacy (suomeksi ”perintö”). Myöhemmin keikalla Dickinson nauratti yleisöä viittaamalla rumpali Nicko McBrainin muutama viikko sitten vietettyihin ”60-jotain” syntymäpäiviin. McBrain on kuulemma niin vanha, eikun legacy, että hänen nimensä löytyi jo mayaintiaanien muinaisista hieroglyfeistä.
Konsertti jatkui edesmenneen koomikon Robin Williamsin muistoa kunnioittavalla kappaleella ”Tears of a Clown” sekä niin ikään uusimmalta levyltä löytyvällä biisillä ”The Red and the Black”. Yleisö hullaantui jälleen, kun seuraavaksi esitetyn ”The Trooper”-biisin ensimmäinen riffi kaikui ilmoille.

Uuden ja vanhan materiaalin painottaminen voimakkaasti uusimpaan levyyn vanhojen hittien kustannuksella on aina riski, mutta Iron Maiden suoriutui siitäkin hienosti. Vaikka vanhempien hittien aikoihin varsinkin ”legacy”-väki intoutui hurjimmilleen, myös uusi materiaali toimi erittäin hyvin ja tasapainotti villiä menoa.
Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, etteikö jokainen Iron Maidenin jäsen olisi antanut yleisölle kaikkensa. Yhtyeen vuonna 1975 perustanut Steve Harris tykitti bassoa tuttuun konekiväärityyliinsä, Nicko McBrain paukutti rumpuja kuin vuonna 1983 ja kitaristit Dave Murray, Adrian Smith ja Janick Gers osoittivat energisen taituruutensa alusta loppuun, hetkeäkään hellittämättä. Bruce Dickinson piti huolta yleisöstä esimerkillisen viihdyttävästi juttelemalla paljon kappaleiden välissä ja juoksemalla ympäri lavaa kuin väsymätön vieteri. Dickinson myös käytti sopivasti rekvisiittaa sekä hauskuuttamiseen että teatraalisuuteen. Hän myös antoi The Book of Souls -kiertueen pohjoisimmalle yleisölle erityismaininnan siitä, että Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka oikeasti ymmärsi Iron Maidenia.
Bändin seitsemäs jäsen on tietenkin kolmimetrinen Eddie, joka heiluikin lavalla heimosoturina yhden kappaleen ajan, taistellen bändin jäseniä vastaan. Eddie nähtiin myöhemmin vielä suurempana versiona, kun hänen massiivinen yläruumiinsa nousi mayatemppeliä henkivän lavarakennelman takaa.

Ensimmäisenä encore-kappaleena esitetty legendaarinen ”The Number of the Beast” esitteli lavan takaa nousseen valtavan paholaisen kaikessa komeudessaan ja meininki oli sen mukaista. Synkistä visuaalisista elementeistä ja liekeistä huolimatta kaikki kuitenkin ymmärsivät Dickinsonia, kun hän sanoi että Iron Maidenin perimmäinen tarkoitus on yhdistää ihmisiä yhteisen aatteen pariin, jossa ei tunneta maiden välisiä rajoja, politiikkaa, rasismia eikä mitään muutakaan nykymaailmaa jakavista haittatekijöistä. Tärkeintä ovat musiikki, ystävyys, veljeys, rakkaus ja tietenkin seksi!
Jos joku on sitä mieltä, että eläkeiän lähestyminen hidastaa menoa, ei tarvitse kuin käväistä Iron Maidenin keikalla tullakseen totaalisesti päinvastaisiin ajatuksiin. Ikinuoren bändin vauhdikas esiintyminen liekkeineen kaikkineen oli takuuvarmaa maailmanluokan showta suurella sydämellä. Vaikka bändin yleisö Hämeenlinnassa oli puolet pienempi kuin AC/DC:n viime kesänä, shown viihdearvo ei kalvennut pätkääkään Australian ylpeydelle.
Konsertin päätteeksi yleisö lähti iloisesti vihellellen kotiin Monty Pythonin ”Always Look on the Bright Side of Life” -kappaleen tahtiin.

Soittolista Hämeenlinnassa:
If Eternity Should Fail
Speed of Light
Children of the Damned
Tears of a Clown
The Red and the Black
The Trooper
Powerslave
Death or Glory
The Book of Souls
Hallowed Be Thy Name
Fear of the Dark
Iron Maiden
—
The Number of the Beast
Blood Brothers
Wasted Years