Kerran kiusattu, aina kiusattu?

17-vuotias Petra on ollut yli puolet elämästään kiusattu. Nyt hänen ainoa haaveensa on päästä Suomesta pois, ehkä lopullisesti.

Petra näyttää siltä, kuin hän olisi koko ajan valmis pakenemaan. Tapaan 17-vuotiaan, tuttavien kautta löytämäni tytön kahvilassa. Haastattelupaikkaa on vaihdettu kaksi kertaa, koska Petra pelkää törmäävänsä trendikahviloissa ihmisiin, joita hän ei halua tavata. Koulukiusaajiinsa.

Petran helvetti alkoi jo ala-asteella. Se on jatkunut ammattikouluun asti koulujen vaihdoksista huolimatta.

– En voi olla ajattelematta, että mussa on jotain vikaa, kun tämä vain jatkuu ja jatkuu, Petra kertoo Metropoli.netille.

Helvetti alkoi 8-vuotiaana

Tuntuu hullulta, että Petra kuvittelee olevansa jollain tavalla vääränlainen. Toimittaja näkee edessään siististi pukeutuneen, todella sievän nuoren naisen, joka kiittää kahvilan myyjää kauniisti ja auttaa minua kantamaan tarjottimeni pöytään.

Petran helvetti alkoi jo 8-vuotiaana. Hän kävi koulua pienellä teollisuuspaikkakunnalla, jossa suurin osa luokkakavereista oli paikallisessa tehtaassa työskentelevien duunarien lapsia.

Petran perhe oli erilainen. Isä soitti viulua läheisen suuren kaupungin kaupunginorkesterissa. Äidillä oli pieni kangaskauppa pikkukaupungin keskustassa. Erilaiset vanhemmat olivat ensimmäinen kiusaamisen aihe.

– Isääni alettiin homotella. Koulun pojat nälvivät, ettei isäni osaa tehdä miesten hommia, kuten korjata autoa. Äidistäni alettiin levitellä ihan outoja juttuja. Väitettiin, että äiti ei edes suostu syömään tavallista ruokaa, koska pitää perhettämme parempana. Joku oli kai nähnyt, kun äiti osti keliakiansa vuoksi kaupasta gluteenittomia tuotteita.

Petra puolustautui olemalla hiljaa ja mahdollisimman huomaamaton. Kiusaaminen kuitenkin selvisi vanhemmille, kun isä sai kylällä peräänsä lällättelevän poikalauman, joka solvasi häntä ja Petraa.

Selvittely kärjisti tilannetta

Vanhemmat ottivat kiusaamisen puheeksi koulussa. Opettaja painosti Petran kertomaan, ketkä olivat pahimpia kiusaajia. Kiusaajat ja heidän vanhempansa kutsuttiin tapaamiseen opettajan ja Petran perheen kanssa.

Petran mukaan tilanne oli vihamielinen. Kiusaajien vanhemmat jopa puolustelivat rivien välissä lapsiaan, koska Petran perhe ”oli epänormaali”.

– Kiusaajien äidit vain jauhoivat, että kun täällä meidän kylällä on totuttu elämään tietyllä tavalla, niin on se vaikeaa lapsille, kun tänne muuttaa ihan erilaisia ihmisiä.

Keskustelu päättyi laihaan kompromissiin. Kiusaaminen ei enää jatkunut koulussa, mutta pahempaa oli tiedossa.

Kiusaajat alkoivat piinata Petraa koulumatkoilla. Hänet työnnettiin jokeen, hänen reppunsa varastettiin ja kotiin alkoi tulla pilasoittoja. Tässä vaiheessa Petran vanhemmat eivät enää jaksaneet. He päättivät hakea Petralle koulupaikkaa kaupungista, jossa isä oli töissä.

Koulujen vaihdot eivät auttaneet

Petra aloitti kolmannen luokan uudessa koulussa. Hän oli yksinäinen, mutta sai olla rauhassa. Rauhaa jatkui kuitenkin vain kuukauden päivät.

– Luokallamme oli tyttö, jonka sukulaisia asui pikkupaikkakunnalla, jossa kiusaaminen oli alkanut. Tyttö kuuli sukulaisiltaan minusta jotain juttuja, ja hän innostui jatkamaan kiusaamista.

Kiusaajatyttö oli suosittu, ja hän sai manipuloitua koko luokan tuekseen. Ne, jotka eivät nimitelleet, potkineet ja muuten kiusanneet Petraa, hymistelivät ja naureskelivat vieressä. Kiusaaja menestyi hyvin koulussa ja oli aktiivinen tunneilla. Hän voitti hymytyttöpatsaan ja sai jopa palkinnon reiluudestaan muita kohtaan.

Kiusaaminen jatkui koko ala-asteen ajan. Petra muuttui jopa kotona araksi ja hiljaiseksi. Ruoka ei maistunut, ja tyttö laihtui.

– Kun painoin alle 40 kiloa ja pituuteni oli kuitenkin jo reilusti yli 160 senttiä, vanhempani puuttuivat tilanteeseen.

Oli taas koulun vaihdon aika.

Petra siirtyi yläasteelle toiselle puolen kaupunkia. Kiusaaminen kuitenkin seurasi häntä kuin kirous. Hän ei tiedä, mikä kiusaamisen laukaisi yläasteella, mutta ei enää jaksanut yllättyä.

– Siitä oli tullut mun roolini. Kuin otsassani olisi lukenut, että saa kiusata.

Tilanne paheni entisestään

Kiusaaminen kohdistui kaikkeen mahdolliseen. Petraa nimiteltiin hänen vartalonsa, hiustensa, kävelytyylinsä, vaatteidensa ja hajunsa vuoksi.

– Minusta tuli ihan maaninen. Kävin suihkussa kolme kertaa päivässä ja lisäsin dödöä joka välitunnilla.

Kaikki kouluun liittyvä alkoi tuntua vastenmieliseltä, vaikka Petra oli menestynyt aikaisemmin hyvin koulussa. Läksyt jäivät tekemättä, kun Petra pakeni romaanien ja vanhojen elokuvien avulla todellisuutta. Hän oli haaveillut taidepainotteisesta lukiosta, mutta keskiarvo ei ollut läheskään riittävä.

– Päädyin sitten ammattikouluun liiketalouslinjalle, kun en muutakaan keksinyt.

Petra on opiskellut ammattikoulussa nyt reilun vuoden. Motivaatio on nolla. Tilannetta ei helpota pohjaton yksinäisyys.

– Kiusaaminen ei ole enää niin aktiivista, mutta musta on tullut jonkinlainen tabu-henkilö. Linjallamme on muutama edellisistä kouluista tuttu tyyppi. He tuntuvat edelleenkin pyörittävän sosiaalisia kuvioita, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia päästä piireihin.

Haaveena muutto pois Suomesta

Petra on jutellut kiusaamistaustastaan koulupsykologin kanssa. Myös opettajat ovat olleet ymmärtäväisempiä kuin ala- ja yläasteilla. He eivät soimaa Petraa väsymyksestä ja vieläkin hakusessa olevasta koulumenestyksestä, vaan antavat tarvittaessa lisäopetusta.

– Opinto-ohjaaja sanoi ihan suoraan, että ei tämä koulu ole sinun paikkasi. Opokin oli sitä mieltä, että taidepainotteinen lukio sopisi mulle paremmin. Ensin pitäisi saada kuitenkin numerot nousuun ja jotenkin kasattava itseni.

Petra ei vielä tiedä, mitä hän toivoo tulevaisuudeltaan. Ainoa haave on muuttaa kokonaan pois Suomesta. Hän aikoo hakea heti 18 täytettyään au pairiksi Englantiin. Suomessa tuntuu koko ajan siltä, että menneisyyden haamut seuraavat, ja hänen roolinsa on aina olla kiusattu.

Uupunut opettaja ei jaksa välittää

Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan kiusaamisessa on ennen kaikkea kyse vallan käyttämisestä. Kyllä vain, suloiset pikkupiltitkin haluavat tuntea vallan huuman ja alistaa muita. MLL:n näkemys on, että kiusaaminen on vakava uhka lapsen ja nuoren kehitykselle, koska lapsi tarvitsee yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ikäistensä kanssa.

Miksi kiusaamiseen puuttuminen sitten on niin vaikeaa? Nimettömänä pysyttelevä opettaja sanoo, että usein siksi, että myös opettaja voi joutua vanhempien kiusaamisen ja piinaamisen uhriksi.

– Kiusaamistilanteiden selvittely on ollut aivan kamalaa. Kiusaajien vanhemmat ovat yrittäneet ostaa minua puolelleen panettelemalla kiusatun vanhempia. Kiusatun vanhemmat taas ovat uhkailleet minua oikeustoimilla, opettaja kertoo.

Opettaja kertoo olevansa uupunut liian suuren luokan paimentamiseen ja epävarmoihin työpätkiin.

– Kuulostaa kamalalta, mutta en vain enää jaksa välittää, koska muuten luhistun itse.

Jokainen haluaa suojella itseään, ja joku maksaa siitä aina. Tässä tapauksessa Petra, joka ei uskalla liikkua koulun jälkeen kaupungilla pilkkahuutojen pelossa.

(Nimi muutettu yksityisyydensuojan vuoksi)

Kuva: Unsplash