Elokuva-arvio: Syysprinssi

Kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Anja Snellmanin (ent. Kauranen) Syysprinssi-romaani herätti huomiota kertomalla rakkaustarinan, jonka pohjana oli Kaurasen ja kirjailija Harri Sirolan todellinen parisuhde.
Kirja on haluttu useasti kääntää elokuvaksi, mutta vuosien saatossa Snellman torjui kaikkien ohjaajien ja tuottajien tarjoukset. Lopulta nuori ohjaaja Alli Haapasalo sai luvan tehdä kirjasta elokuvan.

Elokuva sijoittuu vuosiin 1980-1981. Silloin punk-liike ja uusi aalto olivat rantautuneet Suomeen ja myös nuoret kirjailijat halusivat saada osansa uudesta aallosta tekemällä pesäeroa elitistisiin kirjailijapiireihin. Elokuvassa Juhana (Lauri Tilkanen) on juuri julkaissut kohutun esikoisteoksensa ja kirjallisuutta yliopistossa opiskeleva Inka (Laura Birn) valmistelee omaa esikoiskirjaansa.

Nuoret kirjailijanalut ja kulttuuriprovokaattorit rakastuvat ja muuttavat nopeasti yhteen. Intohimoisesta suhteesta tulee molemmille elämän mullistava kokemus. Mutta rakkauden huipulla Inka alkaa ymmärtää, että heidän hullu rakkautensa onkin muuttumassa Juhanan hulluudeksi.

Syysprinssi on onnistunut kuvaus 1980-luvun helsinkiläisestä kulttuurielämästä, nuoren kirjailijan oman äänen löytämisestä ja orastavasta mielisairaudesta. Ohjaaja Haapasalon itse tekemä käsikirjoitus luottaa päähenkilöihin ja heidän vetovoimaansa jättäen juonen varsin simppeliksi.
Elokuvan 1980-luvun maailma on toteutettu puvustuksen, lavastuksen ja rekvisiitan osalta varsin uskottavasti. Kuitenkin kyseisellä vuosikymmenellä Helsingissä elänyt katsoja pudotetaan elokuvan luomasta illuusiosta istuttamalla päähenkilö pariin otteeseen raitiovaunuun, jonka sisustus on noin 20 vuotta liian moderni.
Ensi-ilta: 14.10.2016
Pituus: 94 min.
Ohjaus: Alli Haapasalo
Käsikirjoitus: Alli Haapasalo Anja Snellmanin (ent. Kauranen) Syysprinssi-romaanin pohjalta.
Näyttelijät: Laura Birn, Lauri Tilkanen, Johannes Holopainen, Olavi Uusivirta ja Paula Vesala.

Kuvat: Solar Films