Tony Kakko on Kemistä kotoisin oleva laulaja, joka tunnetaan varsinkin yhtyeensä Sonata Arctican keulakuvana sekä lauluntekijänä. Satoja tuhansia levyjä maailmalla myynyt yhtye on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä ulkomailla. Useat muistavat Kakon myös äärimmäisen suositusta Raskasta Joulua -kiertueesta, jossa tunneut joululaulut on sovitettu raskaampaan muotoon. Kiertue on muun muassa myynyt loppuun Hartwall Areenan Helsingissä.
Tony Kakko lupautui kertomaan Metropoli.netin lukijoille omin samoin, millainen hänen elämänsä on ollut tähän asti.

Lapsuus ja nuoruus

”Synnyin Kemin synnytyslaitoksella Kemin maalaiskuntalaiseksi 16.5.1975. Äiti oli kotona, isä teki siihen aikaan ehkäpä kylmäasennusjuttuja, mutta pian sen jälkeen pääsi satamaan ahtaajaksi, jossa oli eläkeikään. Sisko syntyi 4 vuotta mun jälkeen. Asuttiin kerrostalossa kerrostalolähiössä Kemin Syväkankaalla. Lapsia ja siis kavereita oli valtavasti. Se oli sitä aikaa, kun lapsia vielä oli paljon enemmän. Huoletonta, hauskaa, leikin ja touhuamisen täyttämää keskimäärin onnellista aikaa.
Sitten nuorempana olin aikalailla ”loneri”. Arka ja joillain tavoin ujo. Mulla oli ja yhä on samat pari parasta kaveria, joiden kanssa tuli enimmäkseen oltua kimpassa. Tietokoneilua, itsekseen musisointia. Tosin ala-asteen lopulla aloin aktivoitumaan liikunnallisella harrastussektorilla. Ensin taisi tulla karate, sitten jalkapallo ja jääpallo, jotka kaikki jäivät tosin pois viimeistään ennen lukiota.”
Oliko muusikkous aina tähtäimessä?
”Ei oikeastaan koskaan, vaikka joskus kolmen vanhana olin erään papparaisen kysyessä pikkumiehen urahaaveista vastannut että musta tulee laulaja. Ja ihan rokkilaulaja.
Kivasti meni.”
Mitä soittimia osaat soittaa?
”Olin Sonatan alkuperäinen kosketinsoittaja, yhä soitan levyille. Joten sitä. Opiskelin koskettimia jopa pari vuotta Kemin Musiikkiopistossa. Tosin innostuin tuosta vähän turhan myöhään, väärään aikaan. Ylioppilaskirjoitukset, auto ja kaikki siihen ikään liittyvät kiinnostuksen kohteet veivät huomion muualle, joten lopetin. Harmittaa nyt jälkikäteen. Lisäksi kitara taittuu sen verran, että voin käyttää sitä sävellystyössä. Se on hyvä juttu, suosittelen kaikille säveltäjille vähintään kahden erilaisen instrumentin edes alkeellista opettelua. Auttaa pääsemään ei-toivotuista maneereista irti.

Ura

”Musiikki on kyllä kiinnostanut aina. Musisointi, laulaminen ja vastaavat metelöinnit ovat sisäänrakennettuja tarpeita. Koin jo lapsena erittäin vahvaa tarvetta ilmaista itseäni musiikin kautta.
Alkuvaiheessa ei kyllä vielä ollut edes haave urasta, mutta 1993-94 pääsin parin sattuman kautta tanssiorkesteriin kosketinsoittajaksi. Kiersimme lapissa tanssipaikkoja, häitä ja jopa kemiläisiä rockbändiskaboja hyvällä menestyksellä, kirjoittelin omia biisejäkin jo. Tämä bändi jäi määrittelemättömälle tauolle mun armeijan myötä, ja haudattiin sitten hiljalleen, kun tämä Sonata Arctican esiaste sai alkunsa armeijan aikana ja rokki vei. Siitä eteenpäin asiaa löytyykin sitten jo kirjan kansien välistä.”
Teitkö urasi alkuaikoina muita töitä, tai kävitkö kouluja muusikkouden ohella?
”Olin MELKEIN 15-vuotias, kun pääsin Postiin viikonloppulehdenjakajaksi. Hesaria tiputtelin laatikoihin pääsääntöisesti sormet musteessa. Tuo jatkui yläasteen ja lukion läpi armeija-aikaan asti. Kotiuduttuani bändi oli yhä ihan vain harrastus, joten aloin opiskella ammattikorkeakoulussa ensin logistiikkaa, josta siirryin pian Tornioon tuolloin alkavalle AMK-mediapuolelle. Se oli hemmetin hieno koulu! Harmittavasti sekin jäi sitten kesken, kun Sonata “breikkasi” siinä määrin, että vietin kouluajasta suuren osan kiertueilla. Olisin kyllä saanut paperit ulos tekemällä ylimääräisiä töitä ja näin, opettajat olivat todella ymmärtäväisiä, mistä kiitos, mutta siinä vaiheessa tein jo elantoni bändissä ja motivaatiokin ehkä oli vähän ohutta. Harmitus.”
Jo mainitun Postin lisäksi olin puolivuotta-vuoden telineasentajana. Tuli kierrettyä kutakuinkin kaikki alueen teollisuuslaitokset läpi. Korkein tellinki minkä huipulla heiluin oli muistaakseni 22 metriä. Raskasta hommaa, mutta joku viehätys siinäkin silti on.
Nykyään olen ihan kokopäiväinen musikantti.”
Missä vaiheessa huomasit, että yleisö on kiinnostunut tekemisistäsi?
”Jo oikeastaan tanssiorkesteriaikoina, kun tein omia biisejä. Sekä tanssittavia, ihan valssejakin, että rokimpaa materiaalia.”
Mikä on ollut uran käännekohta?
”Oiskohan tuo Sonata-esimuodon neljännen, Stratovariuksen osaltaan inspiroiman demon lähettäminen Spinefarmille ja levytyssopimus 1999. Niin, eihän me sitä demoa itse edes lähetetty, vaan sen teki Tico Tico Studion Ahti Kortelainen. Alati kiitollinen siitä.”
Entä kohokohta?
”Niitä on kyllä paljon, mutta tähän täytyy kyllä heittää Oulu Sinfonian kanssa keväällä heitetyt kaksi loppuunmyytyä Sonata Sinfonica -keikkaa Oulun Madetoja-salilla. Minä ja sinfoniaorkesteri. Omat biisit ammattilaisten sinffikselle sovittamina. En olisi koskaan uskonut, että moista tapahtuisi, mutta YEAH!”

Ketkä ovat olleet urasi suurimmat taustavaikuttajat Ahti Kortelaisen lisäksi?
”Varmaankin pitää antaa kredittiä perheelle ja tyttöystävälle, nyttemmin vaimolle, joka on jaksanut katsella tätä touhua jo kohta 22 vuotta.”
On taustavaikuttajia, mutta sinulla on varmasti myös idoleita, joiden tekemisiä ihailet. Keitä he ovat?
”En silleen osaa nimetä idoleita. On artisteja ja bändejä, joiden tekemistä ihailen valtavasti, mutta olen aina mennyt biisit edellä. Queen oli eka bändi, joka kolahti kovaa joskus 1986. Todella kovaa. Ainoa bändi, joka on vienyt hetken aikaa yhtä lujaa mukanaan, on Stratovarius vuonna 1997 Visions-levyllään. Queen-vaikutus kuuluu taustalla varmaan aina, mutta Stratovariukselle saan olla kiitollinen siitä, että saatiin mahdollisuus tehdä tätä elääksemme. Itsehän me se työ on tehty, mutta Stratojen inspiroimana ohjauduttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Ja ihan “händs-on” apua ja ohjausta ensimmäisellä euroopan kiertueella heidän kanssaan vuonna 2000. On ehkä väärin alkaa luetella idoileita muutoin. Listasta tulisi pitkä ja olisin hetken päästä valmis lisäämään siihen jälleen jonkin vanhan parran, jonka juuri löysin.!
Onko urasi aikana tapahtunut onnettomuuksia tai suuria virheitä, jotka olisivat voineet muuttaa urasi täysin?
”Kai niitä tapahtuu kaikille. Jokainen rundi, keikka, lento, junamatka, bussissa nukuttu yö voi muuttaa uran ja elämän, muuttua virheeksi, mutta onneksi tässä on ollut onneakin matkassa. Musiikillisesti ehkä suurimmat virheet ovat olleet lopulta verhottuja siunauksia tai onnenpotkuja, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Taiteellisesti katsoen olen onnellinen, että päätin siirtyä “puhtaimmasta” power metal -kohkauksesta takaisin omille juurille, vaikkakin se ei ainakaan bisnesmielessä ollut mitenkään viisas liike. Mutta ainakin voin nyt seisoa tekemisieni takana, profiloitua omalla nimellä ja äänellä myös muuksi kuin power metal -kiljujaksi. No, siinä on ehkä yksi uran virheitä, että yritin alussa olla laulajana jotain mitä en todellakaan ole. Piste.”

Julkisuus

Kuinka koet julkisuuden?
”Nuorempana ahdisti ihan hemmetisti. Nykyään ei juuri yhtään. Juontunee jo varhain tehdystä rajauksesta sen suhteen, mikä alue kuuluu kaikille, mikä todellakaan ei.”
Suuri osa bändien markkinoinnista kohdistuu nykyään sosiaaliseen mediaan. Kuinka koet tämän jatkuvan ”läsnäolopakon” somessa?
”No se on tänä päivänä aika välttämätöntä. Pärjäisin kyllä hienosti ilman sitä, mutta suhtaudun esimerkiksi nyt Instagramiin (tonykakko_official) kokolailla ammatillisena kuvapäiväkirjana. Varamuistina. Moniin muihin verrattuna teen tätä todella vähän ja siinä mielessä huonostikin, harvoin postailen mitään private-osaston juttuja saati kiinnitän mitään huomiota mihinkään parhaisiin postausaikoihin ja vastaaviin. Mutta ihan hauskaahan tämä kaikki lopulta on.”

Elämä nyt ja tulevaisuudessa

Minkälaista on elämäsi nykypäivänä?
”Välillä kiireistä, välillä seesteistä. Perhe vie paljon aikaa kotona ollessani ihan ansaitusti totta kai. Kaksi lasta, vaimo, koira, farmari ja omakotitalo taajaman ulkopuolella. Basic-hyvä setti, haha!
Lähitulevaisuudessa taas: Huoltoa. Sekä fysiikka että pää meinasi hajota edellisen, liian intensiiviseksi suunnitellun rundin aikana. Vieläkään ei haluttaisi rundille. Ei yhtään. Keväällä otetaan kaikki taka-alalle joutuneet sporttailut yms. isolla kädellä mukaan, tarkoitus olisi kirjoitella kevätauringon paisteisia Sonata- biisejä. Lopputulos voi olla ihan mitä vain, mutta ajatus on viedä bändiä ohuesti raskaampaan suuntaan. Katsotaan mitä tulee. Minä en sitä päätä, millaisia biisejä tuolta jostain striimaa, hehe!”
Onko sinulla vielä suuria haaveita, joita haluaisit toteuttaa?
”Ammatillisesti, se Sonata Sinfonica ois todella komeaa viedä joskus ulkomaille. Aika iso haave, mutta eikös niiden kuulu ollakin? Ja tietenkin tätä Sonataa ois kiva duunata pitkälle eläkeiän yli. Ei mikään mahdottomuus. Privaatisti: ei kuulu teille! Hahahaa!”
Jos Tony Kakko ei olisi päätynyt kokopäivämuusikoksi, mitä muuta hän voisi olla?
”Jaa, varmaan… hitsi mie en tiiä. Huonekalupuuseppä? Tai joku media-alan ukko. Luovissa hommissa kuitenkin, selkeästi. Kaikki kouluaikaiset “soveltuvuustestit” antoivat tulokseksi “mainosmiehen”. Varmaan olisin sitten ajautunut sinne puolen maailmaa, perustanut firman, rakentanut siitä valtavan imperiumin, myynyt sen ja alkanut taloudellisen turvallisuuden varassa musisoimaan. Siellä se kuitenkin alla kuplisi, vaikka en muusikko olisikaan.”

Kolme hauskaa faktaa Tony Kakosta?

”Hauska on toki suhteellista, mutta…
1. Oon puna-vihersokea. Ei ole vaikuttanut elämässä juuri mihinkään. Punaiset tikat ja muut asiat katoavat vihreän nurmikon syövereihin. Onneksi lapset tuntuvat näkevät paremmin, eli homma ok.
2. Mulla on yhä tallessa joka ikinen koskaan omistamani tietokone. Commodore 64:stä, PC-koneiden kautta läppäreihin ja iMacceihin. Ja jos ei ole tapahtunut mitään virrasta pois olemisesta johtuvia komponenttien “kuivumisia”, ne kaikki vieläpä toimii. Keväällä vois melkein ottaa ja käydä masiinat läpi.
3. Rakastan kaikenlaista vanhaa ja vanhan näköistä roinaa. Nostalgikko. Työtila täyttyy hyvää vauhtia kaiken maailman vanhoista ja vanhan näköisistä peltirasioista, 1/18 diecast jenkkiautoista (30-60-lukuisia) sun muusta kitchistä. Mua ei kannata päästää “pieneen romanttiseen vanhan tavaran kauppaan” yksin. Tulee kalliiksi.”

Vietät jokaisen joulun aikoihin myös aikaasi Raskasta Joulua -kiertueella. Mikä on paras juhlapyhä ja miksi?

”Mä oon henkeen ja vereen jouluihminen. Oikeastaan itse joulu ei sinänsä ole se juttu, vaan sitä edeltävä tunnelma, lahjojen miettiminen, musiikki… No, sen verran että joulupukin käynti ja lasten riemu siinä aattona on kovastikin THE juttu.
Ja muualla asuvien kavereiden näkeminen kotikonnuilla. Jouluruokailut… Kyllä se on oikeastaan koko paketti ihan täyttä juttua marraskuun puolestavälistä joulukuun loppuun uusine vuosineen.
Mulla on jouluvalot työhuoneessa 365 päivää vuodesta. Mitä noita pois ottamaan, edes karkauspäivänä.”

Kiitos paljon, Tony Kakko ja menestystä!

”KIITOS! Hyvää uutta vuotta kaikille!”
Kuvat: Sonata Arctica / Promo

Aiheet heavy Kulissien takana Kulissien Takana lapsuus laulaja menestynyt musiikki muusikko power metal Raskasta joulua Sonata Arctica Stratovarius tausta tony kakko ura vientituote