Artisti Roope Salminen tekee surullisen paljastuksen lapsuudestaan Vain elämää -ohjelmassa. Salminen kertoo jaksossa miettineensä, mitä sellainen lapsuus tekee ihmiselle, joka ei ole saanut rakkautta biologiselta äidiltään.

– Kaikista tärkein asia lapsuudessani on se, että tiedän, miten kovasti iskäni taisteli minusta. Biologisella äidilläni ja isälläni oli huoltajuuskiista. Se taistelu, jonka iskäni kävi minusta, on ollut rohkea ja hajottava, muusikko muistelee jaksossa.

Salmisen vanhemmat ovat näyttelijät Minna Turunen ja Eppu Salminen. Artisti korostaa uskovansa ja tietävänsä, että hänen äitinsä on tehnyt parhaansa. Salminen myös tiedostaa, että hänen äitinsä sai pokeritermein ”huonon käden” elämään.

– Vaikka suhde äitiini on jättänyt jonkinlaisen jäljen ja haavan, se on myös antanut todella paljon. Äitini oli kuitenkin aina se, joka jaksoi lukea sarjakuvani ja kuunnella juttujani, artisti kertoo.

– Tuo on kokemukseni ja ajattelen, että ehkä minulla on oikeus jakaa se. Mutta olisi epäreilua olla sanomatta, että sain myös [häneltä] ihan mielettömän paljon. Olen myös tosi kiitollinen, hän painottaa.

Salminen kertoo alkaneensa prosessoimaan omaa suhdettaan äitiinsä 12-vuotiaana.

– Siinä meni muistaakseni jopa joitakin vuosia, ettemme olleet missään tekemisissä. Kun menin lukioon, minulla oli tosi kova ikävä äitiäni ja lähestyin häntä uudestaan. Sitten hengasimme ja dokasimme kimpassa. Se oli tosi hauskaa, muusikko muistelee.

Salminen muistaa kerran törmänneensä äitiinsä, mutta tämä ei tunnistanut häntä. Artisti muistaa ikuisesti äitinsä ilmeen, kun tämä tajusi oman poikansa seisseen edessään.

– En ollut vihainen, vaan tosi surullinen. Onhan se ihan hirveää, kun tajuat kesken keskustelun, että ei herran jumala lapseni on tuossa ja olen sellaisessa kondiksessa, etten edes tunnista häntä. En ollut yhtään vihainen tai ajatellut, että hän olisi tehnyt jotain väärin, mies sanoo ääni väristen.

– Uskon kyllä, että äitini rakasti ja rakastaa minua. Uskon, että kyse on enemmän kyvyttömyydestä näyttää se sellaisella tavalla, jota olisin tarvinnut, kun olin herkässä iässä, hän lisää lopuksi.



Lähde: Iltalehti