Pertti Jarla on itseoppinut taiteilija ja sarjakuvapiirtäjä. Hänet tunnetaan erityisesti useissa sanomalehdissa ilmestyvästä Fingerpori-sarjakuvastaan.
Tämä 46-vuotias taiteilijalahjakkuus kuuluu ehdottomasti Suomen sarjakuvapiirtäjien eliittiin. Fingerporin usein sanaleikkeihin perustuva huumori saa naurunystyrät liikkeelle. Ilkikurista vitsimaailmaa ei kuitenkaan aluksi otettu vastaan täysin kritiikittä. Varsinkin alkuvaiheissa aiheet liikkuivat hyvän maun rajoilla ja eräskin Helsingin sanomissa esitetty strippi sai jopa sensuurituomion. Mies on ennen läpimurtoaan ehtinyt toimia esimerkiksi Jari Sarasvuon tallissa luentokuvittajana ja tehnyt piirroksia legendaariseen Pahkasika-lehteen.

Syntynyt kynä kädessä

– Olen syntynyt Nastolan Uudessakylässä, joka sijoittuu Lahden ja Kouvolan välimaastoon. Se on maaseutua, jossa ei asu kauhean paljon ihmisiä, joten vietin paljon aikaa itsekseni kehitellen tarinoita ja piirrellen sarjakuvia. Tärkeintä ei ollut sarjakuvien tekeminen, vaan itse tarinankerronta. Kehittelin kaikenlaisia draamoja, väkivaltaviihdettä ja Jerry Cotton -fantasioita päässäni. Ne olivat totisia seikkailuja ja vasta kouluaikoina ryhdyin kynäilemään pilakuvia, joilla hain toisten huomiota, toivoen saavani jotain positiivista palautetta. Tämä nuoruudessa alkanut harrastus ei koskaan tyrehtynyt, vaan jatkui aikuisikään saakka. Tarjosin kuvituksiani joihinkin lehtiin ja huomaamatta päädyin piirtäjäksi. En ole missään vaiheessa pyrkinyt sarjakuva-alalle. Se on vain jotain mikä tapahtui, kertoo Jarla nuoruusvuosistaan.

Sarasvuon leivissä

– Lukion jälkeen huomasin piirtämisen olevan ainoa asia, joka minua kiinnosti. Pyrin useaan kouluun, mutta ongelmaksi muodostui yksittäisen kuvan piirtäminen. Halusin kertoa tarinoita, mutta silloin ei vielä ollut sarjakuviin erikoistunutta suuntautumista.
– Lähettelin juttuja Pahkasikaan ja niitä julkaistiinkin joskus, mutta silloin en vielä itsekään uskonut ansaitsevani leipääni piirroksilla. Muutin sitten Nastolasta Helsinkiin ja vietin hetken aikaa iloista työttömän elämää. Olin muutaman vuoden erilaisissa nuorisokeskuksen työpajoissa opiskelemassa mm. teatteria ja animointia.
– Vuonna -96 Jari Sarasvuon sen aikainen firma Writers’ Studio etsi luentovisualisoijaa ja päätin kokeilla onneani. Jatkoin kouluaikoina opittua tyyliäni, eli heitin kaiken läskiksi. Ihmiset näyttivät pitävän, että heidän työstään revitään huumoria. Työnkuvani oli piirtää koulutustapahtumien aikana sarjakuvaa, eli keksiä käsitellyille aiheille nopeasti jonkinlaisen kuvituksen. En missään vaiheessa myynyt itseäni tai kuviani. Trainers’ Housella oli paljon asiakkaita ja sana vain kiiri eteenpäin. Töitä riitti hyvin. Jopa niin hyvin, että olin Sarasvuon palveluksessa kaikkiaan 11 vuotta. Vaikka tilaajina oli jopa Nokian kokoisia yrityksiä, sain aika vapaat kädet kehittää omalaatuisia kuvaelmiani. Vaikeista asioista pystyi helposti heittämään pilaa.
– Tästä kuitenkin seurasi, ettei kuviani näkynyt missään, vaikka olin tehnyt valtavan määrän piirroksia. Ne menivät ainoastaan firman sisäiseen viestintään. En saanut mainetta, kunniaa tai kiitosta. Edes sarjakuvapiireissä kukaan ei tiennyt nimeäni, joka aiheutti jonkinlaisen näyttämisen tarpeen. Vuonna 2005 muistin, että alunperäinen ideani oli alkaa tehdä sarjakuvia lehtiin. Päätin laatia oman sarjakuvan, jolla saisin enemmän näkyvyyttä. Yrityskonsultointi ei lopulta minua edes kauheasti kiinnostanut, joten olen tyytyväinen päästessäni nykyään tekemään omia pervoilujani, nauraa Jarla.

Hahmot muokkautuivat yritystapahtumissa

– Monet Fingerporin ideat ovat saaneet alkunsa yritystilaisuuksissa. Jeesukset, paavit ja mustanaamiot ovat kehittyneet juuri näissä tapahtumissa. Jouduin piirtämään paljon ja kovalla kiireellä. Ei ollut aikaa ryhtyä miettimään, joten piirsin mitä mieleen juolahti. Kaikki nuo hahmot putkahtelivat syvältä alitajunnasta. Kun tilaisuuksia oli paljon, niistä alkoi muovautua oman näköisiä luomuksia. Hinku sarjakuvan tekemiseen tuli kuitenkin niin suureksi, että loin Karl-Barks-Stadtin. Se oli Fingerporin esiaste, eräänlainen itäsaksalainen Ankkalinna. Tarinat sijoittuivat 70- ja 80-luvulle. Kaupungin säälittävää meininkiä lisätäkseni kuvasin kaiken tuhnuisilla väreillä. Aloin ensin kehittelemään vitsejä ja vasta sitten syntyivät itse hahmot. Sarja toteutettiin siis nurinkurisella, takapuoli edellä puuhun -metodilla, Jarla kiteyttää.

Fingerpori on vain tarinan jatkumoa

– Fingerpori on siis sama sarja, kuin edeltäjänsä. Tein itse asiassa lähes samanlaista sarjakuvaa Pahkasikaankin. Fingerpori on vain löyhä otsikko, jonka alle kasaan mieleeni juolahtavia vitsejä. Erotuksena aikaisempiin tuotoksiin on, että Fingerporista löytyy myös muutamia vakiohahmoja. Se on kaupunki, jossa tapahtuu kaikenlaisia kummia juttuja. Visio on hieman selkeytynyt Fingerporin kolmen ilmestymisvuoden aikana. Nyt kaupungista ja sen hahmoista on jo jonkinlainen mielikuva.
Idean alle mahtuu kuitenkin niin paljon, että 10 vuoden päästä sarjassa voi seikkailla jo ihan erinäköinen ihmisgalleria. Ainoa asia, joka tulee varmasti säilymään on Fingerporin kaupungin säälittävyys ja että siellä menee huonosti. Siitä sitä huumoria revitään.

Heimo Vesa ja Rivo Riitta

– Minulla oli muutamia epäonnistuneita yrityksiä tehdä omaa sarjakuvaa vuonna 2005-2006. Yhdessä näistä piirsin kahden stripin verran Heimo Vesa -nimisen henkilön seikkailuja. Sekin kertoi säälittävästä, vähän perverssistä pikku ukkelista. Olin kuitenkin hahmoon niin tyytyväinen, että laitoin sen seikkailemaan myös Fingerporiin. Heimo Vesa on perustyyppi, joka sopii moneen vitsiin. Heimo Vesan ympärillä on paljon työkavereita ja muita kavereita, eli hän on Fingerporin keskushenkilö. Vaikkei Heimo Vesa suoranaisesti ole mikään alter egoni, peilaavat hänen edesottamuksensa monesti omaa elämääni. Jos ulkoilen paljon, alkaa tulla ulkoiluhenkistä sarjakuvaa. Heimo Vesa avioitui samana päivänä kuin minä. Kun hääasiat pyörivät päässäni, niistä oli myös hyvin luontevaa käydä piirtämään.
Jo varhain keksin tosi rivoja ja töykeitä sutkaisuja. Ne eivät olisi sopineet Heimo Vesan suuhun, koska hän on perusluonteeltaan kiltti tyyppi. Mieleeni juolahti, että joku ronski ja rivo matami voisi heittää näitä kommentteja. Näin syntyi Rivo Riitta, kahvilan emäntä. Riitta on ollut sarjan alusta lähtien suosittu hahmo. Ihan viime aikoina Riittaa ei ole näkynyt, koska en ole keksinyt mitään tarpeeksi rivoa läppää. Mitään ei kannata viljellä väkisin, kertoo Jarla Fingerpori-sarjakuvan päähahmoista.

Natsit ovat naurettavia

– Hitler on samaa osastoa, kuin kaikki muut Napoleon-kompleksista kärsivät tyrannit, eli aivan loistavaa sarjakuvamateriaalia. Natsithan ovat oikeasti aika säälittäviä. Jos näet Joensuussa skinejä, ne ovat kyllä fyysisesti uhkaavia, mutta samalla myös naurettavia. En alkaisi tirskumaan heille päin naamaa, mutta todellisuudessa heitä ei oikein oteta tosissaan. Natsit kuitenkin ottavat itsensä niin vakavasti, että se oikein yllyttää tekemään pilaa. Siksi natsit ja muut ääriryhmät ovat esiintyneet sarjakuvassani ihan alkuajoista lähtien. Paavi on toinen puolijumalallinen, itsensä korottanut hahmo. Fingerporissa kirkon miehet tuppaavat kaikki olemaan hiippapäisiä katolisia, sillä ne ovat jo visuaalisesti paljon näyttävämpiä. Evankelis-luterilaiset papit ovat niin arkisia ja maanläheisiä, ettei niistä saa revittyä mitään äärimmäistä huumoria. Supersankareitakin on hauska parodioida ja tempoa jalustaltaan, kuvaamalla ne säälittävissä tilanteissa, sanoo Jarla.

Komerossa uusnatsin luita

– Minulla on kuuluisan suomalaisen uusnatsin Pekka Siitoinin luita kotona. Ne eivät ole Siitoinin ruumiin luita, vaan hänelle kuuluneita maagisia luita. Yritän löytää joka paikasta huumorin aiheita ja pidän eritoten tahattomasta komiikasta. Siitoinin kirjat osuvat täysillä tähän osioon, sillä ne ovat todella sekopäistä tekstiä. Pekka Siitoin kuvitteli samalla myös olevansa jonkin sortin musta maagikko. Suomesta löytyy paljon jännittäviä kylähulluja.
– Olen siis tilannut Siitoinin kuolinpesästä kirjoja ja jotain tilpehööriä, kuten nämä maagiset luut ovat. En halua edes tietää mille pieneläimelle pienessä minigrip-pussissa olevat luunkappaleet kuuluvat. Helsingistä löytyy muitakin Siitoin-keräilijöitä, eli täytynee varmaan laittaa jonkinlainen näyttely pystyyn, kertoo piirtäjä oudosta keräilykohteestaan.

Arkiset aiheet inspiroivat

– Jonkinlaista polttoainetta saa, kun lueskelee paljon. Tavallaan menee vitsinkeksimistilaan ja lukee sillä silmällä vaikka Pirkka-lehteä, josta löytyy paljon fraaseja ja arkisia asioita. Voit katsoa televisiota tai kuunnella ihmisten puhetta pilkallisella mielellä. Kun vitsejä pitää saada syntymään, katsoo liikennemerkkejäkin ivallisesti. Idioottivarma keino on lähteä vaikka kävelylle. Siinä matkalla nousee mieleen ainakin yksi hyvä idea. Koko ajan ei voi olla keksimässä uusia piloja, sillä silloin ei saa mitään aikaiseksi.

Ideoita faneilta

– Joinain viikkoina en ehdi kunnolla piirtämään, kun saan juosta pr-tapahtumissa ympäri Suomea. On kuitenkin kiinnostavaa nähdä miten sarjakuvaa fanitetaan. Esimerkiksi Kuusankoskella on yllättävän paljon Fingerporin lukijoita. On hauskaa kuulla mitä mieltä he ovat Fingerporista ja mitä hahmoja minun halutaan piirtävän. Otan mielelläni hyviä ideoita vastaan. Menin sanomaan tämän yhdessä haastattelussa ja ideoita saapuukin nykyään noin 10 -15 kappaletta päivässä. Käytän muutaman näistä joka viikko sarjassani.

Kansan suosikki

– On yllättävää kuinka suosittu sarjakuvasta on tullut. Jonain kuukausina Fingerpori-kokoelmia on ollut jopa kolme Suomen top 10:ssä. Yritän kuitenkin olla koko ajan varovaisen pessimistinen. Fingerpori on ilmestynyt nyt yli 10 vuotta Helsingin Sanomien sivuilla. Pelkäsin, ettei sitä julkaistaisi kovin kauaa. En uskonut loukkaavuuden olevan liikaa, vaan etten keksisi hyviä vitsejä kuutta kertaa viikossa. Se tuntuu joka viikko yhtä vaikealta. Kuitenkin Fingerpori on saanut alusta lähtien hyvää palautetta ja teimme siitä aika varhaisessa vaiheessa ensimmäisen albumin. Sen hyvät myyntiluvut tulivat erittäin positiivisena yllätyksenä. Nyt albumeja on tehty jo kolme ja minialbumejakin on ilmestynyt neljä. Kun joku lähtee myymään hyvin, se aiheuttaa ketjureaktion. Kirjakauppa laittaa tuotoksen paremmin esille, ja myös Mitä Suomi Lukee -tilastot nostavat sen pisteitä. Tämän jälkeen se myy vieläkin paremmin. Niiden jotka eivät pääse pinnalle, on vaikeampi saada teoksiaan esille. Kun muutamina kuukausina kirjoja on myyty huonosti, on Fingerporeja kaupattu niihin nähden hyvin. Fingerporin valttina on vitsien maanläheisyys. Ihmiset heittävät aivan samanlaista ronskia huulta myös työpaikoillaan.

Maailmanvalloitus vielä kesken

– Suomessa Fingerpori ilmestyy reilussa parissa kymmenessä sanomalehdessä. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa se ilmestyy jokaisessa vain yhdessä julkaisussa. Fingerporin sanaleikkipohjaisesta huumorista vain puolet kääntyy ulkomaankielelle, joten sitä ei voi myydä julkaistavaksi päivittäislehtiin. Tämän takia Fingerporin maailmanvalloitus näyttää jäävän aika rajalliseksi. Jos joku juttu ei käänny ulkomaan kielelle, se pitää vain hyväksyä. En ole tietoisesti alkanut kehittämään mitään vitsejä. Käytän aina kaikki hauskat toteuttamisen arvoiset ideat. En ala miettimään ja sorvaamaan niitä, jotta ne kääntyisivät varmasti myös vieraille kielille.

Sensuuri iskee

– Pystyin monta vuotta tyytyväisenä sanomaan, ettei yhtään sarjakuvaani ole sensuroitu. En ollut oikein varma olisiko eräs idea liian törkeä. Yritin parodioida eettistä kuluttamista. Vitsissä on natsi, joka menee kauppaan ostamaan vapaan juutalaisen saippuaa. Mietin itsekin aluksi, että viittaus juutalaisvainoihin on liikaa. Ideapulassa kuitenkin menin toteuttamaan tämän ja se julkaistiin Hesarissa. Siitä tuli tietenkin negatiivista palautetta. Olen ennenkin saanut kielteisiä kommentteja, mutta tällä kertaa uskoin itsekin menneeni liian pitkälle. Tein virheen kirjoittamalla vastineen siitä Helsingin Sanomien yleisönosastolle. Tästä anteeksipyynnöstä tehtiin iso juttu ja tuhkaa satoi niskaan. Tämän jälkeen niitä valituksia vasta alkoikin satelemaan ja Helsingin Sanomat päätyivät poistamaan kokonaan piirroksen nettisivuiltaan. Jonkun kieltäminen taas aiheuttaa sen leviämisen muualla netissä ja jutusta tuli yksi kuuluisimmista stripeistäni. Se ei alkuperäisestikään ollut mikään erikoinen vitsi, joten olisi ollut parempi vain vaieta se kuoliaaksi.

Lapinlahden Lintuja sarjakuvana

– Lapinlahden Lintujen seikkailuja on ilmestynyt Pikku Fingerporissa. Nämä Lappareiden tarinat ovat Aku Ankka -formaatilla toteutettuja kolmen sivun sekoiluja. On ollut hauskaa tehdä hieman pidempiä juttuja, mutta samalla se on ollut myös haastavaa. Jokaisesta bändin henkilöstä pitää tehdä oma sarjakuvahahmonsa ja niiden täytyy olla myös näköisiä. Fingerporiin on liittynyt myös kaikenlaisia oheistuotteita. Olen piirtänyt kuvia alushousuihin, paitoihin ja kuppeihin. Myös Fingerpori-peliä ollaan tekemässä. Sarjan ympärille on vain kasvanut kaikenlaista oheismateriaalia.
Yhdessä Roman Schatzin kanssa teimme Käsikirja-nimisen onanointioppaan. Schatz kirjoitti tekstiä tästä itselleen rakkaasta aiheesta ja minä piirtelin siihen liittyen yksittäisiä kuvia. Olimme jo aikaisemmin tehneet yhteistyötä Zoo-nimisen teoksen parissa. Se oli muodoltaan lasten ja nuorten kirja, joka kertoi eläintarhan eläimistä, joilta vaaditaan tehotuottavuutta. Eläimet tietenkin nousevat sitä vastaan, eli kyseessä on jonkunlaista nykytalouden kritiikkiä. Siihen tein ihan perinteisen mallisen kirjakuvituksen. Käsikirjan julkaisun jälkeen keskityn tekemään omaa haudanvakavaa sotasarjakuvaa, jossa miehet pyssyttelevät. On terapeuttista tehdä tarinaa, jossa ei ole pienintäkään vitsin murusta.

Mainostähti

Eräänä vappupäivänä kirjaimellisesti konttasin Ullanlinnan mäellä. En ollut missään hirveässä humalassa, vaan se oli vain kavereille pelleilyä. Episodin näki kuitenkin naisihminen, joka kertoi olevansa valokuvaustoimistossa töissä. Tämä yritys välittää eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä kuvaussessioihin. Hän halusi minut koekuvauksiin, jonka kautta olen päätynyt mainoksiin. Viimeisin näkyvä esiintyminen oli 24-sarjan uuden tuotantokauden mainoksessa. Se oli aika erikoinen projekti. Yleensä puvustajat ja maskeeraajat tekevät parhaansa jokaista mainosta varten. Kun esitin hullua, joka puhuu itsekseen nauhavarastossa ja kehittelee omia salaliittoteorioitaan, sain pitää päällä omat vaatteeni. Minut jätettiin yksin kameroiden kanssa ja vain höpisin mitä mieleeni juolahti. Teatteritaustastani on ollut hyötyä näissä projekteissa. Erittäin tyytyväinen olen Romaniassa kuvatusta Flora-mainoksesta. Esitin siinä rypsinkukkaa, eli minulla oli jostain vaahtomuovista tehty kukka-asu päällä. Parhaimmillaan kuvani komeili jokaisen Flora-pakkauksen alumiinifolion päällä. Näitä mainoksia näkyi Ruotsissa ja Suomessa. Nyt olen valitettavasti joutunut kiireiden takia kieltäytymään mainostarjouksista. Monikaan ei tunnista minua sarjakuvapiirtäjäksi, jos en ole jossain signeeraamassa kuvituksiani. Useat ihmiset ovat kuitenkin tulleet sanomaan tunnistavansa kasvoni mainoksista, kertoo Jarla mainostähden urastaan.

Pienoismallit

– Jonain päivänä tulee piirrettyä sarjakuvat äkkiä alta pois, jotta pääsen tekemään pienoismalleja. Se kiinnostaa selvästi enemmän, mutta sillä ei ikäväkseni tienaa. Olen pienestä pitäen tehnyt pienoismalleja. Teen nykyäänkin siis paljon samoja asioita kuin pikkupoikana. Iän karttuessa malleja tekee vain kunnianhimoisemmin ja yksityiskohtaisemmin, erottuakseen huvikseen puuhastelevista lapsista. Hankitaan kalliita malleja ja työkaluja, jotta toiminnan saisi näyttämään aikuismaiselta. Samaa näpertelyä se kuitenkin on kuin ennen. Kotona haistellaan liimaa ja tinneriä. Samalla siinä saattaa myös putkahtaa muutama sarjakuvaidea päähän. Olen nyt yrittänyt tulla ulos kaapista, eli liityin jopa pienoismalliautoilijoiden seuraan.

Lempipiirrokseni

– Olen erittäin tyytyväinen piirustukseen, jossa Mustanaamio nojaa miettivästi nyrkkiinsä ja vahingossa jättää itselleen Mustiksen pahan merkin. Se syntyi hyvin luontevasti ilman väkisin vääntämistä. En myöskään ole varastanut tahallisesti tai tahattomasti ideaa keltään. Huono vitsi on väkisin väännetty ja loppujen lopuksi käy ilmi, että sen onkin keksinyt joku muu. Kyseisessä stripissä ei ole mitään turhaa ja toteutus on erinomainen.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

– Aion piirtää Fingerporeja niin kauan, kun vitsejä löytyy. Tarkoitus olisi myös tehdä omia, sotaa ja muita miehisiä aiheita käsitteleviä, vakavia sarjakuvia siinä sivussa. Jos niille ei löydy kustantajaa, laitan ne vain nettiin. Se on erinomaista terapiatoimintaa ja hyvää vastapainoa ainaiselle vitsinvääntämiselle. Minua on myös aina kiinnostanut käsikirjoittamisen kaltainen tarinankerronta. Televisioon olisi hauska tehdä jotain juttuja, mutta huomaan sen olevan erittäin haastavaa. Timantinkovaa lopputulosta on vaikea saada aikaiseksi. Toivottavasti sitäkin tulee vielä joskus harjoiteltua. Ehkä jotakin voisi syntyä, toisen käsikirjoittajan kanssa. Fingerporin tiimoilta on tullut myös tiedusteluja, voisiko sitä dramatisoida. Fingerporin idea, eli pelkkä kaupunki, ei kuitenkaan ole dramatisoinnille mitenkään otollinen aihe, kun taas esim. Viivissä ja Wagnerissa on selkeä perusasetelma, eli nainen ja sika. Fingerporin kohdalla tuntuu joutuvan nyhjäisemään tyhjästä. Kyllä se kuitenkin olisi mahdollista. Usein lähestymiset ovat olleet sellaisia, joissa joku muu haluaisi toimia käsikirjoittajana. En ole kuitenkaan uskaltanut antaa omaa lastani toisten käsiin.
(Artikkeli on päivitetty Ismo Mukalan vuonna 2010 tekemästä haastattelusta)
Kuva: Wikimedia Commons / Teemu Rajala

Aiheet Fingerpori Helsingin Sanomat HS Julkkikset Kulissien Takana Kulissien takana Pertti Jarla Video sarjakuva sarjakuvapiirtäjä