Joel Harkimo suoritti yli kuukauden kestäneen purjehduksen Atlantin yli yksin. Hän saapui perille maaliskuun lopulla. Hän kertoo urakastaan Efter Nio -ohjelmassa 28. huhtikuuta.

Joel kertoo ohjelmassa, että kun maata oli viimein monen viikon jälkeen näkyvissä, tunteita ei voinut pidätellä. Hän muistelee soittaneensa molemmille vanhemmilleen ja itkeneensä.

Joelista tuntuu, että purjehdus muutti häntä, kun hän huomasi osaavansa ja pärjäävänsä ja vielä nauttikin matkasta.

– Olen paljon itsevarmempi, positiivisempi ja lujempi, hän arvioi.

Purjehduksen vaikein hetki oli suru-uutinen kotoa, kun Joelin setä Roy Harkimo menehtyi syöpään. Hän sai viestin serkultaan Amanda Harkimolta. Joel kuvailee Rollen ja tämän koko perheen olevan hänelle hyvin läheinen.

– Oli oikeasti todella vaikeaa olla siellä yksin silloin. Koko perhe kokoontui yhteen, ja he surivat ja tukivat toisiaan. Minä olin yksin veneessä ja tuijottelin kattoon. Se oli henkisesti hyvin raskasta, mutta vahvisti.

Joel sai kovasti lohtua Amandan sanoista.

– Sanoin hänelle, etten tiedä miten selviän loppureissusta. Hän sanoi, että isä on siellä sinun kanssasi. Hän on purjehtija ja haluaa että onnistut. Anna mennä. Sain siitä niin paljon voimaa, että jaksoin jatkaa. Omistin reissun Rollelle, Joel toteaa.

Satelliittiyhteyden välityksellä Joel pystyi olemaan mukana myös Rollen hautajaispäivänä.

– Veljeni soitti WhatsApp-videopuhelun. En halunnut missata sitä.

Atlantin purjehdus oli osa Joelin valmistautumista maailman ympäri -yksinpurjehdukseen, Golden Globe Race -kisaan 2026.

Lähde: Seiska