Nyt iski viime hetken paniikki!

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani tietävätkin ehkä jo, että minun alkuni raskauden suhteen oli melkein yhtä juhlaa. Voisin sanoa, että 8 kuukautta mentiin ihan heittämällä, sillä tavalla, että ainoastaan verensokereita piti varmuudeksi seurailla ja lääkitys ottaa käyttöön ja liitoskipuja esiintyi silloin ajoittain, kun olin vielä työelämässä ennen äitiyslomaa. Ajoittaisen närästyksen, ylimääräiset vessäkäynnit ja pienen väsymyksen ja mielialojen heittelyt lasken normaaliksi raskaana ollessa.

Ajattelinkin jo pitkään, että jos tämä tosiaan on näin helppoa tämä lapsen odottaminen niin näitähän voisi tehdä vaikka kymmenen, jos synnytyskin sujuisi hyvin ja toki se hoitaminenkin sitten :) No, helpommin sanottu, kuin tehty.

Raskauspahoinvointia minulla ei ole esiintynyt ollenkaan vaan ainoastaan pahoinvointia silloin, kun olen yrittänyt kaksin käsin paniikissa nyt loppuaikoina popsia minulle sopimattomia rautalääkkeitä. Aika moni näistä ei ole niin vatsaystävällisiä, kuin pakkauksessa väitetään.

Minulla alkoi yhtäkkiä raivokas suolistoverenvuoto joka kesti noin viikon, rauta-arvot romahtivat jo ennen sitä ja uskon, että juuri tämä raudan syöminen aiheutti nämä vatsaongelmat yhdessä diabaeteslääkityksen kanssa.

Tämän joulukuun olen ollut erittäin masentunut ja itkuinen, koska en jaksa tehdä mitään. Myöskin ärtymys on vallannut mielen, kun ei pystykään suoriutumaan arjesta halutulla tavalla. Nukun käytännössä 16 tuntia päivässä. Päivärytmini menee suurinpiirtein näin:

Herään samaan aikaan mieheni kanssa ja syön aamupalaa. Kun mieheni lähtee töihin menen takaisin nukkumaan koska olen jo väsynyt ja herään iltapäivällä, kun mieheni tulee töistä. Olen hereillä muutaman tunnin ja sen jälkeen nukun pari tuntia ”päiväunia” ja sitten kun mieheni menee nukkumaan niin valvon ja en saa nukuttua yöllä ja olen hereillä muutaman tunnin, jonka jälkeen menen taas nukkumaan hetkeksi ja herään aamulla.

Jokaisen heräämisen jälkeen olo on kuin olisin ryypännyt viikon putkeen tai minua olisi hakattu päähän jollain pesäpallomailalla. Väsymys ei ole poistunut, vaan ihan samanlainen kuin nukkumaan mentäessä. Ihan vaikka kesken kauppareissun voimat saattavat loppua niin äkillisesti, että en paniikissa saa enää hoidettua ostoksia loppuun ja pääsee itku ja joudun poistumaan paikalta.

Tämä kaikki väsymys on johtanut siihen, etten ole jaksanut enää pitää itsestäni tai kodistani huolta ja asiat tuntuu olevan jotenkin hirveän levällään.

Minä olen tähän asti hoitanut meidän ruokailun, pitänyt kodin siistinä ja antanut mieheni keskittyä vain töihin. Tämän asian vastuun jättäminen toiselle tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta(eikä muuten luonnistu yhtään :D) ja olen sitten itkua vääntäen koittanut selviytyä perusasioista. Minkäs sille voi, kun on toisen opettanut liian hyvään.Tosin olen tämän kyllä tehnyt ihan mielelläni ihan omasta vapaasta tahdosta, koska se on minun tapani osoittaa rakkautta.

Olen kertonut huolistani nyt neuvolassa ja naistenklinikalla ja käynyt jopa yksityisellä, koska kenenkään mielestä tässä ei tunnu olevaan mitään ongelmaa. Taistelemme nyt siis siitä onko rautavarastoarvolla mitään merkitystä jos hemoglobiini on hyvä.

Sekin on tosin vasta nyt ollut suhteellisen hyvällä tasolla ja aiemmin olin aneeminen.

Yksityiseltä laitettiin ylimääräinen kiireinen lähete naistenklinikalle, minkä ne kuitenkin palauttivat eli asiaan ei haluttu puuttua. Nyt näyttää siltä, että vauvan paino on kääntynyt laskuun eli mennään normaalipainon alarajoissa ja syntymäpainon ennuste on liian alhainen eli alle 3 kiloa.

Historiani on siis se, että kärsin vuosia masennuksesta, väysymyksestä ja lukuisista selittämättömistä oireista, mitkä vaikuttivat kokonaisvaltaisesti toimintakykyyni ja elämänlaatuuni. Minun elämäni oli kääntynyt alamäkeen, en suoriutunut oikein mistään, olin masentunut, minulla ei ollut kuukautisia ja elintapani olivat erittäin huonot jatkuvan huonon oloni takia.

Päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen, kun sain tarjouksen osallistua Olet mitä syöt-ohjelmaan ja sitä kautta sain elämäni takaisin raiteilleen ja tulin myös yllättäen raskaaksi. Nyt yllättäen minut yritetään vetää takaisin tuohon samaan kuiluun, kun arvot ovat romahtaneet entiselle tasolle ja kenenkään mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä?

Tällä kertaa en jätä asiaa tähän niinkuin vuosikausia sitten, kun minua tutkittiin niin kukaan ei suostunut huomaamaan mitään vikaa olossani. Siksi minulle yritettiin tarjota masennusdiagnoosia, psyykkistä hoitoapua ja mitä sun lie. Turhauduin ja luovutin ja kävelin vaan pää alhaalla ja turrutin itseäni vetämällä pään täyteen viinaa mikä hetkellisesti antoi minulle supervoimat, jotka sitten aina aamua kohden laskivat jos sitä ei saanutkaan lisää. Hullua, eikö? Kehitin noina vuosina itselleni lääkärivihan/pelon ja alkoholiongelman, koska koin etten koskaan saanut riittävää apua vaan ongelmiani vähäteltiin. Juominen myös paransi olotilaa hetkellisesti. Valitettavasti edelleen tuntuu ettei ketään kiinnosta.

Miten ihmeessä ihmisiä voidaan jättää hoitamatta tällä tavalla eikä kuunnella jos toinen kertoo, että olo entiseen verrattuna on kuin yöllä ja päivällä. Onneksi minulla on nyt jotain mihin verrata, koska kun saatin terveysarvoja nopeasti koholle ohjelman aikana ja sen jälkeen niin olo oli kuin uudesti syntyneellä. Minulla on oikeus saada minun elämäni takaisin ja sellainen olo, että pystyn elämään normaaliarkea.

Aion kääntyä yksityisen sektorin puoleen raskauden jälkeen ja etsiä alan erikoisosaajia. Tähän menee rahaa varmaan vähintään tuhat euroa, mutta ainakin olen sitten toimintakykyinen ansaitakseni joskus lisää. Pelkkä rautainfuusio taitaa olla jotain 500 euron luokkaa. Minkälainen äiti olisin jos makaisin vaan sängynpohjalla?

Ferritiini 7

Hb 141

Nämä jo varmaan laskeneet viime mittauksista tosin.

No tärkeintä on, että tiedän mikä on vialla ja mitä keinoja siihen kannattaa etsiä ja käyttää ja tällä kertaa aion toimia, enkä vain katsella sivusta. Eli valtakunnassa kaikki hyvin. Pientä jännitystä ja painetta vaan tähän loppuun, mutta sekin lienee kuuluu asiaan :)

Hyvää viikonloppua kaikille ja voikaa hyvin <3