Täytin viime viikolla 32 vuotta. Rupesin silloin miettimään, että mitä minä olen oikein saavuttanut tähän mennessä.

Kaikille naisille ensimmäinen kunnon rajapyykki iän suhteen tuntuu olevan 30 vuotta, koska 20-vuotias on vielä niin nuori. Aina ajatellaan, että ”sitten kun täytän kolmekymmentä minulla on..”

Minun listani ei ollut kovin pitkä, mutta varmaan aika perinteinen.

Haaveilin, että kun olen 30-vuotias minulla on oma perhe. Haaveilin siitä unelmien kumppanista, kenestä vihdoin löydän elämän rakkauden ja kenen kanssa asetun aloilleni.

Jarkko on juuri sellainen. Ihanan turvallinen, kiltti ja rakastava kumppani, kenessä on pieni säväys sellaista hullua sekopäätä tarvittaessa, mitä kaipaan. Hän on sellainen hauska heittäytyjä, joka ei ota elämää liian vakavasti. Ollaankin naurettu sille, kuinka löysimmekin toisemme. Meillä molemmilla on ikäänkuin sellainen samanlainen ”pimeä puoli”.

Haaveilin jo yläasteella, että minulla olisi joskus oma menestyvä yritys. Menestys sana on vielä kaukana minun bisneksistä, mutta olen sillä tehnyt toimeentuloni jo vuodesta 2010 ja tästä vuodesta saattaa tulla ennätysvuosi :) Ja ennenkaikkea minä uskalsin tehdä sen mistä haaveilin.

Oikea suunta on löytymässä vasta nyt, kun olen oikeasti alkanut miettimään strategisesti bisneksiä ja henkilöbrändäystä. Parhaat vuodet ovat siis vasta edessä.

Haaveilin myös siitä, että minulla olisi oma asunto. Mieluiten omakotitalo missä on iso piha. No meillä on tällä hetkellä oma asunto (kerrostalokolmio) ja sijoitusasunto. Erittäin hyvä alku ja hienoa, että meillä on omaisuutta sitten kun lapsi aikuistuu.

Olen aina halunnut koiran ja kun vihdoin muutin ensimmäiseen omaan vuokrakotiin vuonna 2011 otin koiran seuraavana kesänä. Tämä ihana Vanilla koira on meillä vieläkin. AIvan helv*tin kiukkuinen vanha rouva, mutta niin rakas.

Halusin aina nähdä maailmaa. Kiva ensikosketus reissaamiseen oli matka Suomen pelkokertoimen kuvauksiin Buenos Airesiin. Sen jälkeen olen käynyt Jenkeissä, Meksikossa, Espanjassa, reissanut Aasiaa ympäri ja lomaillut upeissa kaupungeissa vaikka missä. Olen siis päässyt jo tähän ikään mennessä matkustelemaan mukavasti.

Kun oikein muistelen nuoruutta niin toiveena todellakin oli hyvä ura ja ihana oma perhe eikä railakas sinkkuelämä hamaan tappiin asti maailmaa kiertäen. Haluan vanheta yhdessä rakkaani kanssa ja siihen on hyvä tehdä vähintään yksi lapsi sitten vanhempana meistä huolta pitämään :)

Nyt kun katselen mitä toiveistani toteutui niin minähän olen oikein onnekas, kun olen saanut nämä kaikki. Jossain vaiheessa olo oli todella surkea. Ajattelin, että en ole saanut mitään aikaan ja olen jo kolmekymmentä. Varmaan joku kolmenkympin kriisi alitajuisesti. Sitten yhtäkkiä juuri ennen kun täytin pyöreät löysin Jarkon ja rakkauden ansioista pistin hihat heilumaan ja kahdessa vuodessa sain monia asioita, mistä olin uskaltanut vain unelmoida.

Seuraavat virstanpylväät olisi, että haluaisin olla elämäni kunnossa pikkuhiljaa. Olen nainen parhaassa iässä, niin nyt olisi aika loistaa.

Haluaisin edelleen oman talon. Oman tontin mihin voisi rakentaa sellaisen talon kuin haluaa. Sellainen talopaketti olisi kiva. Taidamme kuitenkin tyytyä rivitaloon seuraavaksi. Haaveilla saa kuitenkin aina.

Haluaisin myös tienata sen sata tonnia vuodessa omalla firmalla ja oman pinkin auton.

Haluaisin sukeltaa IT-maailmaan ja saada siitä korkeakoulututkinnon.

Haluaisin nähdä maailmaa yhdessä perheenä mahdollisimman paljon.

Elämä on aika siistiä :)

 

 

 

 

 

Aiheet