Minä olen sitä mieltä, että nuorena rahan arvon oppii kotona. Myös taloudellinen kasvatus on usein vanhempien vastuulla.

En tiedä mikä on nykypäivän tilanne kouluissa, mutta minun aikana ei koulussa puhuttu säästämisestä, ensimmäisestä palkasta, rahan käytöstä tai mistään muusta sellaisesta, mikä olisi auttanut pohtimaan omaa tulevaa varallisuutta.

Minä opin jo pienenä jakamaan kaiken kolmen sisarukseni kanssa ja ymmärsin, että raha ei kasva puussa. Haluamiensa asioiden eteen piti oikeasti tehdä töitä ja ihan kaikkea mitä halusi ei saanut. Isoissa perheissä luonnollisesti kaikki ei ole uutta, vaan vanhat tavarat kiertää sisarukselta toiselle ja jos sinulla on karkkia täytyy siitä antaa muillekkin.

Mitäs sitten, kun saat ensimmäistä kertaa omaa rahaa ja voitkin ostaa kaikki ne maailman asiat, mitä olet aina halunnut ja pitää ne vain itselläsi? Tältä minusta tuntui, kun aloin tienata ensimmäisen kerran. Sitä tavallaan sekosi ja vaikka olikin oppinut, ettei raha kasva puussa niin toimi täysin päinvastaisesti. Järjetöntä, mutta totta minun kohdallani.

En syytä vanhempiani etten saanut neuvoa rahan käyttöön nuorena. Ehkä enemmänkin ongelma oli siinä, ettei siitä puhuttu. Ja myös siinä, että minä toimin aika pitkälti yksin pitämällä kaiken tiedon rahasotkuistani itselläni.

Osamaksut on mielestäni suurin uhka vasta juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneille nuorille. Silloin, kun minä olin nuori niissä oli vielä suuria korkoja. Myös pikavippimarkkinat kävivät kuumana.

Harva nuori osaa laskea todellista vuosikorkoa ja kaikkia käsittelykuluja niin, että ymmärtää, että sata euroa saattaa olla yhtäkkiä lähemmäs tuhat euroa, jos sitä ei maksa heti takaisin. Sitten oletkin jo velkakierteessä. Myös nuoruuden välinpitämättömyys on vaarallinen ase.

Nuorien työllisyystilanne on monesti pätkätyötä. Tuota ei kuitenkaan ajatella sillä hetkellä kun on rahaa, että mikä on tilanne puolen vuoden päästä. Tarvitsenko rahaa silloin ja pitäisikö minun säästää pahan päivän varalle? Onko silloin vielä osamaksuja, mutta ei tuloja?

Minun kohtalokseni koitui lähinnä alun into saada kaikkea todella hienoa ja ihanaa, mistä olin aina haaveillut, kuten kaikki uudet laukut, kengät ja vaatteet.

– Ei enää siskon vanhoja, kiitos – ajattelin!

Olin silloin töissä puhelinmyyjänä ja käytin kaiken palkan minkä sain, eikä sekään ollut tarpeeksi niin otin pikavippejä, jotka ajattelin sitten maksaa palkasta takaisin. Löysin kuitenkin aina jotain uutta kivaa ostettavaa sen sijaan, että olisin halunnut maksaa takaisin kenellekkään. Sitä muodostui jotenkin typerästi sellainen hällä väliä asenne ja osamaksutkin tuntui siltä, kun asiat olisi saanut ilmaiseksi ja niitä ei tarvitse maksaa.

”Asuminen ja syöminen on ilmaista niin miksipä en tuhlaisi?”, ajattelin. Shoppailureissuni Keravalta Helsinkiin kuljin aina ilman matkalippua ja sain sakkoja kymmeniä vuodessa.

Suurin yksittäinen kuluerä oli vielä kirsikkana kakun päälle eräs huijaripoikaystävä, joka paljastui myöhemmin talousrikolliseksi ja hänen vuosia myöhemmin vankilasta lähettämänsä kirje paljasti hänen äkillisen katoamisensa syyn.

Olin ihastunut erääseen Markus-nimiseen henkilöön, joka yhtäkkiä katosi. Hänet olikin sitten pidätetty ja sain anteeksipyynnön vuonna 2011 ensimmäiseen omaan vuokra-asuntooni. Olin tälle ”Markukselle” minkä nimistä henkilöä ei sitten ollutkaan olemassa, ottanut kytkyliittymän ja siihen aikaan kalleimman puhelimen Dna:lta. Tämä on minulla ulosotossa vieläkin ja velka vanhenee vuonna 2023. Uskoisin, että tähän mikä on alunperin ollut n. 2000e arvoltaan on kulunut ainakin 5000e.

Lopuksi, kun tiesin, että olen menettämässä luottotietoni niin otin äkkiä 3000e pankkilainan ja painelin Viroon rintaoperaatioon. Fiksua, eikö?

Mainittakoon tähän vielä ihan rehellinen yritys tulla jotenkin toimeen ja ryhtyä yrittäjäksi. Perustin 2010 toiminimen ja minulla oli hetki laskutettavaa työtä lähinnä lehtitaloilta. Sen jälkeen kun minulla ei ollut yritystoimintaa minun kirjanpitäjäni lopetti myös. Pistettiin ns. yritystoiminta pussiin, mutta en kuitenkaan tajunnut ilmoittaa siitä rekistereihin. En tienannut euroakaan, mutta sain ainakin vuoden verran 1250e sakkoa joka kuukausi ilmoittamattamista alv-raporteista. Korjasin nämä myöhemmin hirveiden sanktioiden kera ja minulle aiheutui verovelkaakin lopulta lähemmäs 10 000e.

Miten kukaan voi olla niin typerä kuin minä, että menettää luottotietonsa huuhaan takia? Minä vastaan, että moni tietämätön nuori naisen alku, jolla on huono itsetunto voi haluta asioita mitä muillakin on ja näyttää muille. Ihailla jotain, mitä itsellä ei ole. Ja miksei mieskin. Miehillä tosin on useimmiten sisäänrakennettu taloudellinen järki, koska joskus heistä tulee perheen pää, joka kantaa vastuun.

Suosittelen siis, että jos olet nuori ja luet tätä, niin kuuntele mitä vanhempasi tai aikuiset sanovat. Jos olet pulassa, niin vaikka kuinka hävettää, kerro siitä ennen kuin on liian myöhäistä. Monilla on tässä vaiheessa tukiverkostoa ja nuori autetaan pois pinteestä. Yleensä silloin on vielä mahdollisuus pelastaa tilanne ja selvitä huomattavasti vähemmällä.

Ulosoton kanssa Suomessa joutuu valitettavaan kierteeseen ja minä en ole tähänkään mennessä päässyt veloistani lopullisesti eroon, vaikka en ole mitään jättänyt maksamatta vuosiin ja velkaa on lyhennetty vuosien varrella vaikka millä mitalla. Velkojia on vuosien varrella kertynyt niin monta ja on ollut pitkiä taukoja, kun velka ei ole lyhentynyt ja se on kasvanut korkoa takaisin.

Jopa äitiysrahasta joutuu lyhentämään ulosottoa ja jos käyt töissä niin sinulle käteen jäävä summa on noin 900e kohtuupalkkaisena.

Monet, jotka joutuu ulosottokierteeseen syrjäytyy, koska työssäkäynti ei kannata sillä et tule edes toimeen summalla mitä saat. Velkaantumisen takia et saa puhelinliittymää, vakuutuksia, omaa vuokra-asuntoa ja vaikka mitä muuta.

Minun tilanteeni on nyt tulevaisuuden kannalta mietitty loppuun ja kun maksuhäiriömerkintäni poistuvat muutaman vuoden sisällä, on osa veloista vanhentunut (15.v vanhenemisaika) ja osa lyhentynyt kokonaan ja uusia merkintöjä ei tule enää. Kaikki mitä on jäljellä silloin maksan pois. Olen kohta maksanut virheistäni 15 vuotta ja vasta kun velat on kuitattu alkaa siitä kulua aika jolloin voit laskea, koska maksuhäiriömerkintä poistuu. eli voi mennä pahimmillaan lähes 20 vuotta.

Kerroin tässä postauksessa rehellisesti oman esimerkkini vaikka tiedän, että tästäkin revitään varmaan lööppejä, mitä en välttämättä haluaisi lukea, mutta haluan omalla kauhealla esimerkilläni tuoda esille sen, että vuosia kantava voima on se, että sinulla on taludellinen turva ja koskemattomuus.

Säästä, harkitse ja mieti tarkkaan rahallisia siirtojasi äläkä havittele ja ihannoi jotain materiaa ja Instagramin pintaa. Onni tulee paljon syvemmältä ei esineistä vaan asioista.

 

 

 

 

 

Aiheet