Korona säikäytti pahemman kerran

 

Meidän perheen uusi vuosi alkoi aika mukavasti. Uutta vuotta ei juhlistettu mitenkään, muuta kuin koti-illallisella. Sen jälkeen alkoi synttärivalmistelut ja Joannan synttäreitä juhlittiin pienellä porukalla.

Sekin pieni määrä oli jaettu kolmeen osaan siksi ettei tietyt perheenjäsenet joudu olemaan sellaisten ihmisten kanssa keiden kanssa he eivät normaalistikaan tapaa. Varmuuden vuoksi ettei tule turhia altistuksia.

Valitettavasti koronan leviämiseen tarvitaan vain yksi oireeton henkilö. Syntymäpäiväjuhlista tulikin sitten koronabileet. Nyt ymmärtää kyllä konkreettisesti sen kokoontumissuosituksen merkityksen. Onneksi suurin osa kuitenkin välttyi tartunnalta. Minuun, Jarkkoon ja jopa Joannaan se kuitenkin iski.

 

Kirjoitan täältä karanteenista joka päättyy viikonloppuna ja täytyy sanoa, että olo on jotenkin helpottunut. Ei tarvitse enää kokoajan miettiä milloin se tulee ja keneltä ja varoa tai pelätä. Toki tässä mitään suojaa varmaan kauaa taas ole, kun tulee joku variantin variantti miltä ei voi sitten säästyä koronan sairastaneenakaan. Äh, tämä meininki kyllä niin ahdistaa.

Kun oireen merkkejä alkoi ilmetä niin olin ihan kauhuissani. Olo oli tosi surkea. Silloin tajusin, että nyt taisi osua.

2 päivää oli tosi rankkoja ja onneksi sentään minulla alkoi oireet ensin ja Jarkolla vasta sen jälkeen ja viimeiseksi Joannalla.

Kun minä makasin taju kankaalla sängyssä pystyi Jarkko vielä ensimmäisenä päivänä hoitamaan Joannaa. Kuitenkin jo päivä minun jälkeen Jarkon kunto alkoi heikkenemään ja olimme molemmat huonossa kunnossa. Itkin pelosta, että mitä nyt? Mitä jos emme pääse sängystä ylös ja lapsi pitäisi hoitaa? Kuka meitä voi auttaa, kun ketään ei voi nähdä. Olo oli todella avuton ja en miettinyt mitään muuta, kun että miten saamme lapsen hoidettua.

No äitinä tietenkin sain jotenkin itseni väkisin kasaan ja hoidimme vuorotellen lasta. Toinen herää aamulla ja valvoo 2-3 tuntia ja sitten Joanna menee päiväunille. Sitten voi tulla nukkumaan ja toinen taas herää, kun lapsi herää. Huh, oli kyllä aikamoista.

En ole tätä koronaa missään vaiheessa suoranaisesti pelännyt, mutta kun taudinkuva on niin epämääräinen ja se, että millaisena se iskee kenellekkin niin tottakai se tietämättömyys vähän ahdisti. Olen potenut myös huonoa omatuntoa siitä, että emme tienneet ja altistin ja tartutinkin mahdollisesti muita läheisiä. Tosin mitään selkeää kuvaa tässä ei ole keneltä se on kenellekin nyt sitten tullut.

Toinen asia mikä tuli nyt huomattua on se, että tämä koko korona touhu valtion ja kaupungin puolesta on todella isosta ja haisevasta peräsuolesta.

Käytännössä kun tulet kipeäksi, ja jos haluat varmistua ettei se ole korona täytyy sinun ostaa kotitesti.

No niitähän ei ensinnäkään tahdo löytää mistään. Toiseksi, kun vihdoit olet jo koronasi kanssa juossut ympäri kaupunkia sitä etsimässä ja saat kotona positiivsen tuloksen niin sinulle ei kukaan soita tai anna aikaa mihinkään. Jos soitat koronaneuvontaan tai minne vaan niin mihinkään ei pääse ja joka paikassa on takaisinsoittopalvelu mistä ei soiteta. Lopula sain ajan 8 päivän päähän siitä mistä oireet alkoi. Nyt olen saanut vihdoin positiivisen testituloksen virallisesti, mutta eipä mistään mitään kuulu edelleenkään.

Et pääse viralliseen testiin ja jos olet töissä joudut jäämään sairaslomalle. No sairaslomaahan ei haluta myöntää ettei työnantaja joudu maksamaan vaan virallisen testituloksen jälkeen sinun kuuluisi saada tartuntatautipäivärahaa. Ja sitä ei saa ilman testiä.

 

Tässä on oltu niin huuli pyöreänä näiden kanssa ja kuoleman kielissä soiteltu sataan paikkaan ja lopulta menimme sitten jonkun kampanjan kautta 0e maksavaan testiin mikä ei edes ollut HUS:in oma. Että sillälailla.

Meillä molemmilla on rokotukset ja se täytyy sanoa, että niistä olin tällä kertaa kiitollinen, koska pahimmalla hetkellä ajattelin, että missäköhän olisin nyt jos minua ei oltaisi rokotettu? Tämäkin on ärsyttävän ristiriitaista sillä tuttavapiirissä on sitten myös rokottamattomia ketkä sairasti lievemmän koronan kun minä.

Itse olin alkuun rokotekriittinen, mutta päädyin painostuksen alla ottamaan vihdoin rokotteet. Sain niistä valitettavasti pahoja haittavaikutuksia ja minulta lähti mm. tasapaino ja kuulo korvasta. Sen jälkeen kirosin rokotteet alimpaan helvettiin, kunnes nyt sairastuessani kiittelin. Tämä on niin sekopäistä koko juttu, että on täytynyt mahdollisimman vähän ajatella näitä juttuja ja koittaa pysyä arjessa ettei pää sekoa.

Me olemme kunnossa kunhan tuo pikkuisen paha yskä vielä paranisi ja saisimme nukuttua yöt paremmin.

Toivottavasti tästä päästään vielä yli ja tämä korona-aika on joskus pelkkä kaukainen muisto <3

Ihanaa alkanutta uutta vuotta kaikille ja pysykää terveinä!