Sain viime vuonna kunnian olla mukana Vitun Ruma -kirjaprojektissa, joka on toimittajien Katri Norrlin ja Nelli Kenttä yhteinen esikoisteos. Pääsin kertomaan kirjassa omasta näkökulmastani siihen, miksi ja millaisen pohdinnan jälkeen päätin perustaa oman Onlyfans-tilini. Miten tällainen urapolku vaikuttaa uskottavuuteeni naisena tai asiantuntijana? Julkaisen tässä postauksessa päivitetyn version pohdinnasta aiheen ympäriltä, jonka tuolloin näppäilin puhelimeni muistioon.

Suosittelen lukemaan kirjan kannesta kanteen – itselleni se oli viihdyttävä sekä silmiä avaava, vaikka kirjan teemat sinällään olivatkin entuudestaan tuttuja pääosin.

Voiko julkkis ja alastonmalli olla uskottava IT-asiantuntija?

Faktat faktoina, olen ollut julkisuudessa esillä enemmän tai vähemmän vuodesta 2015 lähtien. Kun vuonna 2020 suunnittelin Onlyfans-sivuni perustamista, jouduin miettimään, että miten sivuston perustaminen tulee vaikuttamaan mun julkisuuskuvaan, uskottavuuteen IT-alan asiantuntijana tai ylipäätään arvooni naisena. Sivustohan tunnetaan yleisesti maksumuurillisena aikuisviihdepalveluna – vaikka se on toki paljon muutakin – mutta kertaalleen ihmisten mieleen iskostunut mielikuva on ja pysyy. Toki omakin sisältöni sivustolla on melko sensuellia.

Henkilökohtaisena missionani on aina ollut rohkaista ihmisiä olemaan oma itsensä ja toteuttamaan unelmiaan. Uskon vahvasti esimerkillä johtamisen voimaan, eli käytännössä jonkun täytyy myös näyttää tietä ihan käytännössä jos asioiden halutaan muuttuvan. Ajattelin siis, että tässä mulla on mahdollisuus sekä myös velvoite käyttää saamaani mediahuomiota näistä arvoista puhumisen hyväksi. Otin siis tietoisen riskin ”maineeni pilaamisesta” suuren yleisön silmissä. Olen ehkä naiivi, mutta mielestäni naisten tuomitseminen ja alas painaminen seksikkyyden vuoksi on niin old school, että uskon asenteiden aidosti olevan murroksessa.

Median reaktio oli kuten odotettu

Ennustus kävi toteen ja sain vuonna 2020 lukea lukuisia otsikoita ja keskusteluita, joissa minua ”syytettiin” aikuisviihteen tuottamisesta. Media otti lähes poikkeuksetta negatiivisen näkökulman aiheeseen, ikään kuin Onlyfans tosiaankin olisi joku portti lopulliseen maineen tuhoamiseen, hyväksikäyttöön, arvon menettämiseen ja pimeään bisnekseen.

Itse näen työni Onlyfans-sisällöntuottajana olevan käytännössä samaa somen tuottamista kuin Instagraminkin ylläpitäminen. Tuotan sisältöä, joka tuottaa seuraajilleni lisäarvoa, ja he ovat tästä valmiita maksamaan. Ihmisten on ollut tosi vaikeaa käsittää tällaista uutta palvelua, missä sometyöstä on mahdollista saada palkkaa, koska valtaosa somen käyttäjistä on jo vuosien saatossa tottunut, että se on pelkkä harrastus. Tuntematon pelottaa aina.

Jopa toiset vaikuttajat, isotkin, sortuivat tuolloin kommentoimaan julkisesti miten ”en koskaan voisi myydä alusasukuviani netissä”. Samaan aikaan heidän Insta-profiileistaan löytyi muun muassa alusvaatebrändien mainoskuvia, joissa he poseerasivat kauniissa ja seksikkäissä kuvissa tuhansien tai jopa miljoonien silmäparien edessä. En viitsinyt tuolloin lähteä heittämään vettä myllyyn, mutta mielessä kyllä kävi; perustele mulle, mikä se radikaali ero näissä ansaintatavoissa lopulta on? Omasta mielestäni molemmat ovat ihan samaa huttua ja täysin okei.

Huorittelu on rakenteissa

Yhteiskuntamme sallii naisten julkisen huorittelun ja alentamisen ilman seuraamuksia. Yksi radikaalein itse kohtaamani esimerkki on tapaus, jossa Ylilauta-keskustelupalstan käyttäjät yhdessä vähättelivät ja solvasivat minua sekä miettivät keinoja OF-sivuni tuhoamiseksi. Keskustelussa pyöriteltiin esimerkiksi kuvieni vuotamista, jotten saisi uusia asiakkaita. Kielenkäyttö oli äärimmäisen loukkaavaa, esimerkiksi huoraksi kutsumista ja ”tuttujen kertomia tarinoita” missä arvottomuuttani perusteltiin ”huoran käytöksellä”. Asia eteni poliisitutkintaan ja tekijöiden nimiä saatiin selville. Yllättäen en tuntenut ketään näistä vanhoista tutuista. Seuraamukset jäivät vähäisiksi.

Tällainen käytös keskustelupalstoilla, kaveriporukoiden kesken, ja varsinkin nuorten keskuudessa tuntuu olevan ihan yleisesti hyväksyttyä. Edelleen kuulen jopa omilta tutuiltani epäilyksiä siitä, olenko kykenevä normaaliin elämään, sitoutumiseen tai ihmissuhteisiin ammattini vuoksi. Äärimmäisen turhauttavaa, mutta en aio häpeillä itseäni. Opettaa voin. Näiden asioiden opettaminen tulisi kyllä mielestäni jokaisella lähteä jo ihan kotikasvatuksesta sekä koulusta lähtien.

Naisen tulee voida työskennellä missä tahansa työtehtävissä ilman, että hänen arvoaan alennetaan, sanan- ja ilmaisunvapauttaan rajoitetaan tai lailliseen elinkeinon harjoittamiseen puututaan. Muita vaihtoehtoja ei ole, ja olen henkilökohtaisella tasolla sitoutunut tähän työhön koko loppuelämäkseni jos tarve vaatii. Siis niin kauan täytyy huutaa, että viesti menee perille.

Aiheet