En olekaan tästä aikaisemmin puhunut somessa ääneen, mutta monet seuraajani pistivät merkille muutoksen. Vuoden takainen Turkin lomani ei ollut ihan mikä tahansa loma, vaan menin ensimmäistä kertaa elämässäni veitsen alle.

Leikkaukseni suoritettiin istanbulilaisen klinikan toimesta, joka harjoittaa toimintaansa erään suuremman sairaalan tiloissa. Kirurgin valinta tapahtui suosittelujen, konsultaation sekä aikaisempien referenssikuvien pohjalta. Konsultaatio tehtiin etänä. Halvemmallakin olisi voinut toki päästä, mutta varmaan sanomatta selvää, että tällaisia päätöksiä ei tehdä tarjousten perässä.

Valitsin paketin johon sisältyi seuraavaa: kuljettaja nouti minut kentältä, minut vietiin suoraan sairaalaan tarvittaviin terveystarkastuksiin ja testeihin. Tapasin klinikan yhteyshenkilön. Yövyin hotellissa. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin sairaalalle, jossa tapasin kirurgin. Kävimme läpi leikkaussuunnitelman, sopimusasiat sekä muut käytännön seikat.

Mitä leikattiin?

En ollut jännittänyt leikkausta juuri ollenkaan, sillä halusin sitä niin paljon. Olin rehellisesti haaveillut siitä jo lähes kymmenen vuotta, mutta en ollut uskaltautunut edes konsultaation aiemmin, koska pelkäsin etten pääsisi takaisin töihin operaation jälkeen. Nyt elämäntilanne sekä työt sallivat sairasloman ja etätyöskentelyn.

Operaatiossa suoritettiin rintojen kohotusleikkaus. Tämän osalta olisin Suomessa päässyt operaatioon myös julkisen terveydenhuollon kautta. Halusin kuitenkin lisäksi alavatsan rasvaimun, joka on puhtaasti esteettinen toimenpide, joten hakeuduin yksityiselle sektorille. Turkkiin minulla olisi myös lyhyt lentomatka kotimaastani Maltalta, jos täytyisi palata klinikalle myöhemmin. Kerroin leikkauksesta vain muutamalle läheiselle, sillä en halunnut kenenkään yrittävän vaikuttaa päätökseeni.

Leikkaussaliin siirtyessä tunnelma oli odottava ja harvinaisen sekava. Matkalla annettiin sellaiset dropit, että höpöttelin hoitajille hassuja, ja sitten tipahdin. Muistan, kun salissa minua pyydettiin kierähtämään leikkauspöydälle. Seuraavan kerran silmät aukesivat heräämössä.

Toipuminen

Vietin yön sairaalassa, ja sen jälkeen sain siirtyä takaisin hotelliin, jossa hoitaja vieraili luonani. Suuresta leikkauksesta huolimatta kivut olivat varsin maltilliset ja pärjäsin itsenäisesti erittäin hyvin. Vietin viikon verran pedissä – päivän askareisiin kuului lähinnä aamupalalla käynti sekä Prison Breakin suurkuluttaminen. Tämä pieni breikki teki oikeastaan ihan hyvää, koska oli hektinen kevät takana. Huonepalvelun kautta tilailin linssikeittoa ruuaksi – keittiössä ehkä ihmeteltiin ruokailutottumuksiani.

Haavat lähtivät paranemaan nopeasti. Rasvaimualueen turvotus kesti noin 4-5 kuukautta ja viimeisetkin nesteet poistuivat 6 kk kohdalla. Leikkausturvotuksesta huolimatta pystyin kesällä käyttämään uimapukuja ja kesävaatteita ihan normaalisti. Toki ensimmäiset kuukaudet kuljin niin kutsutut tukivaatteet omien asujen alla. Täytyy sanoa, että eivät olleet kovin kauniita tai miellyttäviä, mutta niiden käyttäminen oli ensiarvoisen tärkeää paranemisen kannalta. Urheilemisen sai varovasti aloittaa jo 6 viikon lepäämisen jälkeen.

Lopputulos

Suosittelisinko leikkausta muille? Ehdottomasti. Itse olen kärsinyt koko elämäni suurten rintojen aiheuttamista ongelmista. Olin niin tottunut esimerkiksi niska- ja selkäkipuun, että yllätyin valtavasti kun ne helpottivat rintojen keventymisen myötä. Kuppikoko pieneni yhdellä poistetun ihon myötä.

Myös urheileminen on ollut miellyttävämpää rintaleikkauksen jälkeen. Olen myös ihan äärettömän onnellinen siitä, että pystyn nykyään käyttämään normaaleja toppeja, bikineitä ja mekkoja, kun aikaisemmin olen joutunut pitämään erikoisliikkeestä ostettavia, tukevia ja ei niin imartelevia liivejä. Siis miettikää – myös olkaimettomat ja yksiolkaimiset vaatteet onnistuu!!

Sanon siis jokaiselle rintojen pienennystä tai kohotusta harkitsevalle; tee se, jos ajatus on mielessäsi jatkuvasti. Ainakin oma elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Huomioitava miinus on toki paranemisaika ja näkyvät ”ankkuriarvet”, mutta nekin ovat jo vuoden kuluessa merkittävästi haalistuneet. Myös komplikaatioihin tulee varautua, valita luotettava klinikka sekä rahallisesti varautua siihen, että leikkauksia voi tarvita useampia.

Rasvaimun osalta olen myös ollut äärimmäisen tyytyväinen. Vaikka olen ollut urheilullinen ja normaalipainoinen koko elämäni, on minua aina vaivannut alavatsan rasvakertymä. Tämä ei ole mikään terveydellinen vaiva tietenkään, mutta esimerkiksi housut ovat ikävästi puristaneet ja ulkonäkö ei ole miellyttänyt. Tätä en lähde kenellekään sen kummemmin suosittelemaan, mutta totean vaan, että oma kokemukseni on ollut äärimmäisen hyvä.

Lopuksi

Ymmärrän, että aihe on arka ja ketään ei tulisi kannustaa leikkauspöydälle, vaan ensisijaisesti itsensä tulisi yrittää hyväksyä sellaisenaan ja kehon muokkaaminen esimerkiksi urheilun ja terveellisen syömisen kautta on paras vaihtoehto. On kuitenkin sellaisia asioita, joita ei terveellinen ruokavalio pelasta. Toivon, että esimerkiksi suurten rintojen aiheuttamista terveysongelmista voitaisi puhua ääneen.

Haluan myös puhua rehellisesti ja avoimesti siitä mitä olen itse käynyt läpi – tässä valinnassa ei tulisi olla hävettävää tai salattavaa. Mitä ikinä päätätkään omalle keholle tehdä – se on sun oma valinta!

Ennen – jälkeen. Vasemmassa kuvassa alavatsa on hiukan pehmeämpi ja treenasin kovaa 5-7 kertaa viikossa. Oikeanpuoleisessa leikkauksen jälkeen, turvotuksen laskettua, jolloin en vielä ollut ehtinyt normaaliin treenitahtiin takaisin.

Aiheet