Miksi yksi toimitusjohtaja on 196 lähihoitajan veroinen?

Alati kasvavat tuloerot kyydittävät rakasta kotimaatamme kohti yhä pistävämpänä löyhkäävää tunkiota. Tuloerot on saatava kuriin ja heti!
VVO on tuorein esimerkki täysin moraalittomasta toiminnasta, jota valtakunnan eliitti harrastaa omahyväisin elkein, kansalaisten mutinoista välittämättä. VVO on asuntosijoitusyhtiö, joka saa Suomen valtiolta korkotukea. VVO on perustettu helpottamaan varattomien maaltamuuttajien asumiskuluja. Yhtiö teki vuonna 2014 korkeilla vuokrilla 38 miljoonan euron voiton 89 miljoonan euron liikevaihdolla ja maksoi alkuperäisen tarkoituksensa vastaisesti omistajilleen 15 miljoonan euron osingot. Sekään ei (tietenkään) riittänyt, vaan VVO:n ylimääräisessä yhtiökokouksessa 15.9. päätetään esityksestä, jonka mukaan yhtiön omistajille jaetaan 67 miljoonan euron jättiosingot. VVO:n johdossa ei ole kenellekään ilmeisesti tullut mieleen, että yleishyödyllisen valtion tukeman ja Suomen suurimman yksityisen vuokranantajayhtiön voitot voisi käyttää esim. vuokrien alennuksiin. Mutta mitäpä VVO:n toimitusjohtaja muista välittäisi, hänenhän palkkaansa nostettiin pari vuotta sitten 100 0000 eurolla 370 000 euroon.
Kansanedustaja ja liikemies Hjallis Harkimo (kok.) poltti kääminsä VVO:n osinkoaikeista. ”Lapsikin ymmärtää, että eihän tässä ole enää mitään tolkkua”, Hjallis pauhasi blogissaan. Samaan kuoroon ovat liittyneet monet muutkin poliitikot, kuten Timo Heinonen (kok.), joka twiittasi: ”VVO jakaa jättiosingot: #Ammattiliitto luvassa miljoonapotti. Oho. Siksi asuminen on kallista :(”
Yksittäisten poliittikkojen huutelut eivät silti tunnu vaikuttavan mitenkään yleiseen trendiin, sillä miljoonia euroja jaetaan osinkoina sellaisissakin yhtiöissä, joista samalla lomautetaan ja potkitaan pois työntekijöitä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on hokenut jo pitkään, että Suomella menee erittäin huonosti ja nyt tarvitaan ”kipeitä” päätöksiä. Miljonääri Sipilä määräsi kaikki osallistumaan säästötalkoisiin. Kaikki paitsi hän itse, hänen kaverinsa ja muut isorikkaat, sillä samaan aikaan Sipilä korotti avustajansa palkkaa 700 eurolla kuukaudessa. Voiko tavallinen palkansaaja ikinä odottaa tuollaista palkankorotusta, varsinkin kun pitäisi osallistua säästötalkoisiin? Sipilän ja koko hallituksen säästötalkoot tarkoittavat vain ja ainoastaan vähävaraisempaa väestönosaa ja lapsiperheitä, joilta leikataan ahkerasti vähän sieltä sun täältä. Muitakin valtion johdon sanomisia on välillä hyvin vaikea ymmärtää, sillä viime kuussa Sipilä yhtäkkiä ilmoittikin, että Suomessa on kaikki hyvin. Viime ajat hän on joutunut selittelemään, puolustelemaan ja antamaan täyden luottamuksen liikenne- ja viestintäministeri, monimiljonääri Anne Bernerin (kesk.) hämärätouhuille Finavian 34 miljoonaa veronmaksajien rahoja nielleen johdannaisfiaskon selvittelyssä.

Mistä Suomessa vallitseva epäsuhta sitten johtuu? Todellisuudentajunsa kadottaneista ja vain omaa etuaan tavoittelevista poliitikoista sekä yritysjohtajien kohtuuttomien suurien palkkojen sekä massatyöttömyyden myötä kasvaneista tuloeroista, jotka voimistavat kansalaisten turhautuneisuutta ja yhteiskunnassamme vallitsevaa epäoikeudenmukaisuuden ilmapiiriä. Muutamia taloudellisen pyramidin huipulla istuvia henkilöitä palkitaan ylenpalttisesti samaan aikaan, kun heidän osinkonsa ja palkintonsa revitään kymmenien ja satojen tuhansien palkkatyöläisten sekä yksityisrittäjien selkänahoista. Joku voisi sanoa, että ainahan näin on ollut, mutta kun ei ole ollut. Tuloerot ovat kasvaneet eksponentiaalisesti viime vuosikymmeninä, eikä loppua ole näkyvissä. Ei ole, paitsi jos nousemme barrikadeille ja huudamme yhteen ääneen: ”Ei enää!”
Nykypäivän järjettömiä tuloeroja kuvaa toimitusjohtajan palkka verrattuna ”tavallisen” työntekijän palkkaan. Miten esimerkiksi on mahdollista, että loistoauton takapenkillä kököttävä palaverista toiseen kulkeva toimitusjohtaja saa palkkaa ja muita korvauksia 50-, 100-, tai jopa 196-kertaisesti verrattuna vähintään yhtä lailla henkisesti kuluttavaa ja fyysisesti monin verroin raskaampaa fyysistä työtä tekevä tavallinen suomalainen työntekijä? Onko yritysjohtajan työ todellakin 196 kertaa merkityksellisempää, kuin lähihoitajan, joka hänenkin vaippansa myöhemmin vanhainkodissa tulee vaihtamaan?

Helsingin Sanomat julkaisi viime vuonna suuryritysten toimitusjohtajien tuloja. Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh (vas.) kuittasi vuonna 2014 palkkana, bonuksina, osakepohjaisina palkkioina ja eläkemaksuina 4 660 003 euroa! Tämä siis on 196 kertaa enemmän, kuin 1 900 euroa kuukaudessa Sipoossa tienaava Liisa lähihoitaja. Liisan tuloihin on tosin laskettu mukaan puolen kuukauden palkan verran lomarahaa, jonka senkin Suomen hallitus haluaa viedä häneltä pois. Jos Stadighille maksettaisiin esim. 10 000 euroa kuukaudessa, joka olisi hieman yli 5 kertaa enemmän kuin Liisan palkka, tilanne muistuttaisi oikeata sivistynyttä yhteiskuntaa. Jos Stadighin tulot siirrettäisiin kokonaisuudessaan Liisan yritykseen, Liisa saisi rahoilla 195 uutta työkaveria! Tietenkin tässä puhutaan eri yrityksistä ja niiden palkkatasoista, mutta yleisesti ajatellen, onko yksi Stadigh 196 Liisan veroinen? Ei tietenkään ole!
Toinen järisyttävä epäkohta Suomen työelämässä on ökypalkkaa nostavan johtajan eroraha. Jos herra sössii kaiken ja yhtiö syöksyy viemäriin, hän voi saada potkut, mutta kuittaa epäpätevästä työsuorituksestaan miljoonien eurojen erorahan, kuten Nokian lähes yksinään tuhonnut Stephen Elop. Hänen tapauksessaan eroraha oli 24,2 miljoonaa, mutta olihan Nokian hautaaminen tietysti aika iso ja vaativa urakka. HS:n mukaan toimitusjohtajien suurin korvaus potkujen varalta vuonna 2014 oli UPM:n toimitusjohtajalla Jussi Pesosella (kesk.), joka saa 2 697 000 euroa, jos hänet irtisanotaan. Pesosen palkat ja palkkiot olivat vuonna 2014 2,7 miljoonaa euroa, joten hän saisi tupeksinnasta palkkioksi kokonaisen vuoden palkat. Vuonna 2014 Rautaruukin toimitusjohtaja Sakari Tamminen (oik.) sai 478 prosentin korotuksen bonuksiinsa. Liisa lähihoitaja tekee joka ikinen päivä työnsä hyvin ja ahkerasti, mutta silti hänen bonuksensa olivat vuonna 2014 ja sen jälkeenkin pyöreät 0 euroa. Jos Liisa saa potkut, ”koska kuluja täytyy karsia”, hän saa potkut ilman erorahaa.

Koska yritysjohtajien ja vallassa olevien poliitikkojen meno näyttää vain pahenevan, nyt on Suomessa poliittisen ja yritysmaailman vallankumouksen aika. Meidän on aika tulla järkiimme ja vaatia palkkojen järkeistämistä. Jos johtajan palkan merkittävä supistaminen ei häntä kiinnosta, potkut ilman erorahaa. Seuraavaksi yritysten työntekijät nimittävät keskuudestaan uudet johtajat, joiden palkka on korkeintaan 5 kertaa suurempi kuin muiden työntekijöiden. Finanssikriisin takia pitkään taloudellisissa ongelmissa rypeneessä USA:ssa monet yritykset ovat tehneet juuri näin, mutta johdon omasta aloitteesta. Uudessa järjestelyssä yrityksen jokainen työntekijä on myös yhtiön omistaja, jolloin kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja saavat aikaan parempia tuloksia, ilman kateutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Samalla työllisyys sekä ostovoima kasvavat ja valtion kassaan virtaa enemmän verorahoja. Normaalipalkkaiset kansalaisethan eivät verosuunnittele aggressiivisesti ja piilota varojaan ulkomaille, koska heille ei ole sille tarvetta, eikä myöskään riittävästi varoja piilotettavaksi.
Olisi hienoa, jos kaikki suomalaiset yritysjohtajat luopuisivat vapaaehtoisesti kohtuuttoman suurista palkoista, osingoista, erorahoista ja muista heille rakennetuista kivoista ”kannusteista”. Jos ja kun he eivät niin tee, kansa voi aina ottaa ne heiltä pois. Näin on tehty monissa maissa kautta historian.
Suomi on jo pitkään ollut valmis yritysvallankumoukseen. Nyt olisi nykyisillä tai uusilla poliitikoilla hyvä mahdollisuus ottaa järki käteen ja aikaansaada muutos, joka koskettaisi 99 % suomalaisista – kerrankin positiivisella tavalla. Täältä ainakin lähtisi kannatusta sellaiselle hankkeelle, puolueen tai aatteen nimestä ja väristä riippumatta.
-Valtakunnan vahtikoira