Nymfomaanin päiväkirja – isäpuoleni hyväksikäytti minua!

VAROITUS: TÄMÄ KIRJOITUS EI SOVELLU HERKILLE!
Pilvilinna
Niinkuin edellisessä postauksessani lupasin, kirjoitan asiat niinkuin ne ovat tapahtuneet ja todella yksityiskohtaisesti. Tämä on minun tapani prosessoida tapahtumia mitä minulle on käynyt.
Nyt kun olen esikoispostaukseni saanut ulos ja olette saanut vähän käsitystä siitä mitä tuleman pitää, niin luulen että olisi hyvä avata teille minun päiväkirjan ensimmäiset sivut. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet, että minusta tuli nymfomaani. ”Mutta eihän sinulta ole tullut kuin yksi kirjoitus vasta!” Ajattelette varmaan itseksenne. Se on totta, mutta se ei suinkaan ole minun tarinan ensimmäinen kappale.

Se alkaa jostain paljon kauempaa. Lapsuudestani. Pienenä olin suuri prinsessa-fani. Pukeuduin aina kun sain mahdollisuuden mekkoihin ja kaikkeen kimaltavaan. Lempikirjani oli Tuhkimo. Vanhempani lukivat sitä minulle iltasaduksi joka kerta kun oli nukkumaanmenoaika. Äidillä oli myös tapana keksiä itse satuja, joissa minä olin pääosassa.
Syntymäpäivänä sain lahjaksi mitäpä muutakaan kuin vaaleanpunaisen prinsessaverhon sängyn ylle. Minulle sanottiin kuinka sen alla voisin unelmoida mistä ikinä tahtoisin ja mikään ei voisi minua satuttaa, eivätkä painajaiset hiipisi uniini.
Piirtelin prinsessoja ja uskoin satujen prinsseihin, sekä onnellisiin loppuihin.
Olin jo melkein yläasteikäinen, kun aloin huomaamaan kuinka elämän karu tuuli pääsi käsiksi pilvilinnaani. Vanhempani erosivat. Tämä musersi pienen minäni. Eihän kuninkaat ja kuningattaret eroa koskaan.
En ymmärtänyt kuinka vanhempani pystyivät tekemään tämän minulle, juurihan me yhdessä luimme iltasatuja ja rakensimme tämän pehmeän, mutta kaiken kestävän linnan.
Ensimmäiset pilvenhattarat alkoivat haihtua linnastani. En ollutkaan voittamaton.

Pian vanhempieni eron jälkeen koimme äitini kanssa kamalan tragedian. Isäni muutti rappeutuvaan pilvilinnaani. Lempivärini joutui väistymään, pukeuduin mustaan.
Kului aikaa ja äitini löysi uuden miehen edesmenneen isäni tilalle. Äiti laski taas vaaleanpunaiset lasinsa ylleen. Olimme uusioperhe, äiti oli taas onnellinen. Jatkoimme elämää kolmestaan.
Aloin taas maalailemaan sateenkaaria ja yksisarvisia. Olin iloinen itseni sekä äitini puolesta. Olihan prinsessalla ja kuningattarella taas kuningas. Ehkä hän pystyisi edes osaksi täyttämään kolon, joka minuun oli syntynyt isäni saadessa enkelinsiivet.
Muistan kuinka jokaisessa sadussa joku oli aina paha. Oli noitia, lohikäärmeitä, mörköjä, ilkeitä äitipuolia ja örkkejä. Niin oli tässäkin. Tämä ei vain ollut pelkkää satua.
Isäpuoleni ei ollutkaan sitä mitä antoi olettaa. Hän alkoi käyttämään minua seksuaalisesti hyväksi. Ensimmäinen kerta tapahtui yöllä äitini nukkuessa. Heräsin oven narahdukseen. Unihiekkaisilla silmilläni siristelin nähdäkseni tumman mieshahmon peittävän osittain oven raosta pilkottavan valon. Isäpuoleni tuli huoneeseeni. Ensin hän vain seisoi edessäni ja katseli minua.
Hälytyskellot sisälläni eivät alkaneet soida. Miksi olisivatkaan? En aavistanut mitä sekuntien päästä tapahtuu.
Silmänräpäyksessä hän olikin jo tarttunut minua vaaleista hiuksistani ja peitti suuni kädellään. Hän kuiskasi korvaani ”Jos päästät ääntäkään, tapan sinut ja sen jälkeen äitisi.” Jähmetyin paikoilleni, en ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa.
Hiuksista repien isäpuoleni raahasi minut pois sängystäni lattialle. Hän varmisti vielä kerran, ymmärsinkö mitkä olivat seuraukset jos inahtaisin. Minä nyökkäsin. Hän otti kätensä pois suuni edestä ja ryhtyi repimään vaatteet pois päältäni. Ensin lähti My Little Pony -yöpukuni, jonka jälkeen päälleni jäivät enää alushousut.
Hän käski minun nousta seisomaan ja riisumaan ne hitaasti, hänen katsellessa. Itkun ja hämmennyksen sekaisin tuntein tein työtä käskettyä. Isäpuoleni alkoi koskettelemaan alastonta vartaloani, minun nieleskellessäni kyyneleitä.
Tiesin tämän olevan todella väärin. Ollessani pieni, äitini opetti minulle, että minä omistan oman vartaloni, kukaan ei siihen saisi koskea ilman lupaani. Nyt joku johon olin luottanut, joku jota kunnioitin, oli ylittänyt tämän rajan.
Eikä pelkästään ylittänyt vaan rikkonut, hajoittanut ja tuhonnut henkilökohtaisen koskemattomuuteni.
Hän otti esille peniksensä ja käski minun ottaa sen käteeni. Sitten hän tarttui minua taas hiuksista, tällä kertaa kovempaa, muistuttaen mitä hän tulee tekemään jos ikinä kertoisin tästä kenellekään. Hän poistui huoneestani ja jätti minut, alakoululaisen, alasti järkyttyneenä lattialle keräämään vaatteitani.
Minulla oli edelleen vaaleanpunainen prinsessaverhoni sänkyni yllä. Saatuani yöpaitani takaisin päälleni, muistin vanhempieni sanat ”Tämän alla mikään ei voi satuttaa sinua”.
Suljin silmäni, yritin tajuta ja samalla unohtaa mitä oli tapahtunut. Tämä tapahtuma oli sellainen hurrikaani, joka vei koko pilvilinnani mennessään. Ei kenenkään tulisi kokea tällaista kohtaloa.
Olin menettänyt lapsuuteni ja viattomuuteni pahimmalla mahdollisella tavalla. Isäpuoleni olikin tarinani mörkö.
Päässäni myrskysi ja ennen niin puhtoiset ja naiivit silmäni tulvivat.
Olin liian peloissani äitini puolesta, että en edes ajatellut kertovani tästä ikinä kenellekään. Itkin hiljaa itseni uneen ja hoin mielessäni ”Tämän alla mikään ei voi satuttaa minua”.

Kuinka kieroutuneesti ihmismieli toimiikaan, tällaisten tapahtumien jälkeen ironia liittyy peliin mukaan ja tekee minusta nymfomaanin. Valitettavasti surkeiden sattumusten sarjani ei loppunut tähän oksettavaan yöhön.
Kerron siis lisää seuraavassa postauksessani!
xx