Läskipropagandaa

Luin jonkin aikaa sitten naistenlehteä, jossa kurkistettiin erään muotialalla työskentelevän naisen vaatekaappiin. Reilusti ylipainoinen nainen kertoi jutussa suosivansa vaatteita, jotka korostavat hänen vyötäröään ja naisellisia, runsaita muotojaan. Vapaa-aika kuluu kuulemma mieluusti hyvien viinien ja juustojen parissa.

Kuntosalilla madame ei viihdy, koska hän tekee paljon ulkokuvauksia ja saa siinä samalla raitista ilmaa ja liikuntaa.

Vaikka tiedän, että moni ei tule pitämään tästä, ensireaktioni naisen garderobia katsellessani oli ”anteeksi nyt vain, mutta mikä vyötärö ja mitkä muodot”. Minä näin edessäni vain vaarallisen ylipainoisen nuoren naisen, joka näytti läskiensä vuoksi 20 vuotta ikäistään vanhemmalta.

Heti alkuun sanottakoon, että osa ihmisistä ei voi ylipainolleen mitään. Tietyt sairaudet ja lääkitykset saattavat kerätä painoa ja tehdä laihduttamisesta lähes mahdotonta. Sanottakoon myös se, että en ole mikään alipainoinen kuntoilufriikki, joka palvoo anorektisia mallivartaloita. Olen tavallisen kokoinen ihminen, jonka omassakin kropassa on muutama epäesteettinen makkara, mutta saan kuitenkin hankittua normaalikokoisia vaatteita kaikista vaateketjuista. Syöpöteltyäni lähden hikilenkille tai kuntosalille, koska se on mielestäni järkevää, vaikka maratoonaria tai spinning-friikkiä minusta tuskin koskaan tulee.

Alipainoisen ja epäterveellisen vartaloihanteen kritisoiminen on kuitenkin lipsahtanut toiseen ääripäähän: Vaarallisen ylipainon ylistämiseen muodokkuuden kustannuksella. Jossakin vaiheessa vyön uppoaminen Michelin-vanteiden väliin alkoi merkitä samaa asiaa kuin vyötärö, ja sisäelimet haudanneesta rasvasta tuli ihanaa naisellista muodokkuutta ja nallekarhumaista miehekkyyttä.

Marilyn Monroe, Jayne Mansfield ja Sophia Lorén ovat esimerkkejä muodokkaista naisista. Heillä rinnat, lantio ja vyötärö erottuvat vartalosta selvästi. Tällainen luonnollinen, painovoimaa uhmaava muodokkuus on kuitenkin melko harvinaista. Usein ainoa luonnollinen ja pysyvä keino hankkia fyllinkiä rintoihin ja takamukseen on hankkia kroppaansa laardia. Ja useimman naisen kohdalla se tarkoittaa sitä, että myös vyötärö katoaa läskin alle. Terveellä tavalla kookas mies taas on lihaksikas. Ennen vanhaan pelloilla raatavilla maalaismiehillä oli usein isot, työllä hankitut lihakset, mutta rasvaprosentti oli niukan ravinnon vuoksi minimaalinen. Makkaralla ja kaljalla hankittu elintasokumpu ei ole lihas, eikä siinä ole mitään seksikästä tai miehekästä.

Huomattavan ylipainoiset ihmiset puolustelevat lihavuuttaan usein sillä, että he nauttivat elämästä. He eivät pingota ja kiellä itseltään mitään. Juustoa ja viiniä uppoaa napaan harva se ilta. Herkuilla palaudutaan työstressistä ja nuollaan tunne-elämän haavoja. Jos tällaista ihmistä kehottaa vienosti lenkille tai harkitsemaan herkuttelun rajaamista viikonloppuun, saa kuulla olevansa terveysnatsi, joka ei osaa nauttia elämästä.

Ikävä totuus reilusti ylipainoisille ihmisille: Te olette vain kroppaanne tuhoavia läskejä.

Juustoista ja viineistä voi nauttia joka viikko, mutta aikuisuuteen ei kuulu se, että joka päivä olisi karkkipäivä. Juusto-orgiat voi jättää lauantaihin ja muina päivinä voi syödä tavallista kotiruokaa. Ei siis terveysnatsiruokaa, vaan ihan normaaleja keittoja, salaatteja, risottoja, pastoja ja laatikoita. Ja istumatyötä tekevälle ihmiselle riittää yksi kohtuullinen lautasellinen ruokaa. Jos haluat syödä enemmän, sinun on vaivauduttava edes pari kertaa viikossa kävelylle, mieluummin hölkkälenkille, jumppaan, uimaan, pelikentälle tai kuntosalille. Se ei ole nipottamista tai natsismia. Se on kypsää aikuisuutta, johon kuuluu se, että ihminen pitää itsestään huolta, asettaa itselleen rajoja ja pitää kulutuksensa ja ravinnonsaantinsa tasapainossa.

Tätä kannattaa miettiä, jos joulunvietto suklaineen ja torttuineen lipsahti alkamaan jo marraskuun puolella ja jatkuu edelleen. Onko rasvainen närästys kurkunpohjalla todellakin elämän kohokohta? Voisiko reipas kävelylenkki ulkoilmassa koko perheen voimin ja sauna lenkin päälle olla joskus antoisampi vaihtoehto?

Kuva: Pixabay