AKT
Kenellä meneekään huonosti?
Kestettyään kaksi viikkoa ahtaajien lakko on aiheuttanut Suomen vientiteollisuudelle jo 1,5 miljardin euron tappiot. Päivittäin tappioita rapsahtaa 100 miljoonan euron edestä. Eniten lakosta on kärsinyt teknologiateollisuus, jonka päivätappiot ovat jopa 70 miljoonaa euroa. Kaikki melko pienen ammattikunnan tähden. Kaikki sen tähden, että heidän mielestään työntekijät ansaitsevat 6 - 12 kuukauden palkkaturvan työttömyyden varalta. Kaikki siksi, että ahtaajien muutosturva on niin huono.
Anteeksi nyt vaan ahtaajat ja AKT, mutta pienipalkkaiselta pätkätyöläiseltä ei teille paljon sääliä heru.
Suomi on täynnä sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Ala on pienipalkkainen ja naisvaltainen. Töitä piisaa, mutta työnantajat pihtaavat vakituisia työsuhteita. Pätkää pätkän päälle painavat työntekijät eivät nauti samoista oikeuksista kuin vakiduunarit. Vielä vaikeampi tilanne on niillä aloilla, joilla töitä on tarjolla vähän ja etenkin uran alkupuolella on otettava vastaan mitä tarjotaan -etuja ja ehtoja kyselemättä. Monet kulttuuri- ja viestintäalan työpaikat ovat tällaisia. Myös opettajat ja monet luonnontieteitä ja teknisiä aloja opiskelleet ovat samassa veneessä. Taideopiskelijan on yleensä turha valittaa epävarmaa tulevaisuuttaan ja huonoa palkkaa. Yleinen kommentti kuuluu, “olisit opiskellut jotain järkevämpää”. Ehkä sama fraasi kannattaisi heittää valittaville ahtaajille ja paperitehtaissa työskenteleville. Menkää vanhainkotiin tai sairaalaan töihin, niissä riittää duunia. Palkka tosin alkaa ykkösellä etkä välttämättä saa koskaan vakituista työsuhdetta. Kenellä tässä maassa olikaan huono muutosturva ja kehnot oltavat?
Ahtaajat ovat perustelleet valituksiaan samalla valitusvirrellä kuin paperitehtaiden väki. Teemme raskasta ja vaativaa työtä, ilman meitä Suomi pysähtyisi. No niinhän se osittain pysähtyikin. Mutta onko kenelläkään käynyt mielessä, että ilman esimerkiksi insinöörityötä teillä ei olisi koneita, joita pysäyttää.
Insinöörialalla kilpailu koventuu koko ajan. Pelkkä koodaaminen ei riitä, sillä työntekijän ja yrityksen on myytävä itsensä joka päivä uudelleen ja todistettava pätevyytensä. Myös valkokaulustöitä siirretään Kiinaan ja Intiaan, mutta mitä tekevät insinöörit? Koodaavat kiltisti vielä hiukan kovempaa tahtia valittamatta ja muutosturvaa kyselemättä. Se, onko tällainen käytös järkevää, on toki eri asia. Liika fiksuus voi kostautua ylidiplomaattisena ja liiankin epäitsekkäänä käyttäytymisenä.
Puhe ahtaajien huonosta työmarkkina-arvosta on kummallista. Jos työntekijä pääsee perustyöllä 4000 euron ansioille ja käärii lisien kanssa jopa 6000 - 7000 euron kuukausipalkkaa, eivät asiat voi kovin huonosti olla. Saman verran tienaa erittäin hyvin urallaan edennyt esimiesasemassa oleva diplomi-insinööri. Tosin siinä vaiheessa kun ahtaajat aloittavat talorahojen keräämisen istuu dippainssi vielä koulun penkillä makaronin ja tonnikalan voimalla. Työajoista esimiesinssin on turha kitistä. Pomon kun pitää olla aina tavoitettavissa.